sunnuntaina, helmikuuta 11

miksi bloggaaminen tökkii?


Huh! Siitä on mennyt taas yli kuukausi, kun kirjauduin bloggeriin. Elämässä puhaltelee muutosten tuulet ja mielessä pyörii sata asiaa. Yksi niistä on tämä blogi. Tiedän, että olen varmaan viimeiset kymmenen postausta puhunut samasta aiheesta ja pähkäillyt mitä tehdä. Luopumisen tuskaa ilmassa, joka on tietenkin normaalia, kun kyseessä on itselleen tärkeä asia. Ajattelin kuitenkin vielä avata vähän mikä tökkii ja ehkä saan teiltä rakkailta lukijoiltani tukea, vinkkejä ja sitä kautta jäsenneltyä paremmin ajatuksiani.



 ~ Mä en jaksa enää kirjoittaa sohvatyynyistä, kynttilänjaloista tai tulppaaneista. Enkä oikeastaan jaksa niistä lukeakaan. Uskoisin, että aikansa kutakin ja ainakin mä oon nyt nähnyt kaikki maailman sohvatyynyt, jotka mun on pitänyt nähdä.

~ Aika ei näytä riittävän. Uuden työn myötä päivät ovat venyneet ja kun työ on niinkin intensiivistä kuin omani, illalla ei yksinkertaisesti jaksa keskittyä enää mihinkään.

~ Kiireen takia en myöskään ehdi lukea muiden blogeja enkä kommentoimaan. Mielestäni tämä on iso osa bloggaamista ja tuntuu typerältä vain kirjoittaa omaa blogia, muttei lukea muiden.

~ En oikein tiedä mistä enää kirjoittaa. Kaikki aiheet, josta mietin edes kirjoittavani tuntuvat tylsiltä ja liian diipadaapoilta. En myöskään löydä motivaatiota tehdä asetelmia tai siivota jotain kohtaa vain blogikuvia varten.

~ Ajatus siitä, että kirjoittaisin vain kerran viikossa, tuntuu oudolta. Jos aion blogata niin mun mielestä sen tulisi olla säännöllistä eikä tälläista hillumista. Vai olenko vaan tottunut tiettyyn rytmiin ja sen takia uusi tuntuisi vieraalta?

~ Oon iloinen, että pystyn nykyään nauttimaan esim. telkkarin katselusta ilman bloggaamista. Ennen katsoessani ohjelmia edition kuvia, luin muiden blogeja tai kirjoitin omaani. Joten tottakai se on bloggaamisesta pois, kun keskityn muihin asioihin täysillä.

~ En halua käyttää kaikkea vapaa-aikaani bloggaamiseen vaan haluan tehdä muitakin asioita. Niin kuin kaikki bloggarit tietävät, tämä harrastus vie aivan hurjasti aikaa.

Näiden kaikkien angstien jälkeen voisi todeta, että nyt on vain aika sanoa heipat ja myöntää blogiurani olevan ohi. Mutta toisaalta...




~ Haluaisin jakaa niitä satoja ajatuksia ja ideoita, joita päässäni pyörii juuri teidän kanssanne...

~ Haluaisin ottaa kuvia kauniista asetelmista, joita ihailen muiden blogeissa ja instoissa...

~ Ikävöin aivan mielettömästi tätä yhteisöä ja vuorovaikutusta muiden bloggaajien sekä lukijoideni kanssa...

~ Haluaisin käyttää aikaa luovan sisällön tuottamiseen, joka suonissani sykkii...

~ Haluaisin välillä puhua diipadaapaa, koska aina ei jaksa puhua pelkkää asiaa...

~ Haluaisin inspiroida ja inspiroitua...

~ Haluaisin kertoa teille kauniin kuvien kera, että kukkien tappaja on vihdoinkin onnistunut pitämään yhden elossa ja muita pieniä onnistumisia...

~ En ole vielä valmis luopumaan tästä kaikesta...




Niin kuin huomaatte mieleni käy aikamoista myllerrystä ja kuten mainitsin tottakai tämä on täysin luonnollista, kun miettii luopuvansa tärkeästä asiasta. Moni myös sanoo, ettei kannata stressaa tai nyt teet vaan päätöksen tai mieti rauhassa tai bloggaa silloin tällöin tai pidä taukoa, jne. Tiedän kaikkien tarkoittavan vain hyvää ja montaa ohjetta olenkin noudattanut, mutta välillä asiat on helpommin sanottu kuin tehty.




Anyways, tässä ajatuksia, jota ovat pyörineet viime aikoina mielessä. Onko muilla samoja tunteita? Eikä välttämättä juuri bloggaamisesta vaan ihan mistä vaan? Miten olette ratkaisseet asian?


Let's talk.

SHARE:

maanantaina, tammikuuta 1

mitä tein vuoden viimeisenä päivänä?


Heräsin puoli seitsemältä ja jumppasin.

Sen jälkeen tein perunamuusin ja nakkikastikkeen minille.

Kuuntelin kahta biisiä Spotifysta repeatillä.


 

Kävin vaa'alla.

Mietin mitä teen blogini kanssa.

Huomasin olevani malttamaton uuden kameran valinnassa.




 

Kävin brunssilla rakkaiden ystävien kanssa.

Etsin uutta lompakkoa kaupungilla.

Haaveilin olevani rikas.




Pelasin korttipelejä minin kanssa.

Mietin mitä haluan vuodelta 2018.

Tein töitä.

 


Mietin vuoden 2017 tapahtumia ystävän kanssa.

Kielsin miniä tekemästä slimeä.

Katsoin NBA matsin telkkarista.

 


Söin lettuja.

Vein joulukuusen kellariin.

Totesin olevani erittäin onnellinen.



OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE <3


//Thank you 2017.

SHARE:

sunnuntaina, joulukuuta 3

VOITIN RAJALAN KUVAKILPAILUN!!!!! + kuulumisia


Ja niin siinä kävi, että voitin Rajala Ambassador tittelin itselleni. Voittajan julkistus tapahtui viime viikolla Postitalolla ja koko tilaisuus oli todella jännittävä. Perhosia lenteli ristiin rastiin vatsassa enkä oikein tiennyt mitä ajatella. Onneksi lähimmät ystäväni ja rakas mini olivat mukana ja sain heiltä tukea. En edelleenkään voi ymmärtää miten pääsin näin pitkälle ja nöyrin mielin menin paikalle. Rajalan toimitusjohtaja kertoi perusteet voittajan valinnasta ja varmaan puolessa välissä tajusin, että hän puhuu musta!! Iiiik! 



Tässä vielä ote perusteluista:

"Jo Samiran hakemus teki suuren vaikutuksen, koska siitä heijasteli lähtökohta valtavaan intoon yrittää, oppia ja opetella uutta. Samira on saanut jokaiseen tehtävään selkeän idean ja hän on heittäytynyt täysillä tehtäviin. Vaikka asiat olisivat olleet uusia, on niihin haettu tarvittava tieto ja tehtävät on viety loppuun mahdollisista esteistä välittämättä. Kaiken kaikkiaan kisan taso on ollut huikea ja vaikka kilpakumppaneissa on ollut kokeneita ammattilaisiakin, se ei ole saanut Samiraa perääntymään vaan päinvastoin on saanut vieläkin hanakammin toteuttamaan omaa visiotaan. Samira on lisäksi osoittanut erinomaista aktiivisuutta tehtävien ulkopuolella Ambassador blogissa ja Instagramissa ja kaiken kaikkiaan hänessä on uskomatonta energiaa, hyväntuulisuutta ja periksiantamattomuutta. Samirasta Rajala saa todella positiivisen ja haasteita pelkäämättömän Ambassadorin, joka vetää kaiken täysillä alusta loppuun!"

Kyllä vetää sanattomaksi. Kiitos vielä teille rakkaat lukijat, jotka olette eläneet mukanani tässä matkassa ja jaksaneet äänestää kerta toisensa jälkeen. Kiitos myös Rajalan jengille ja mentoreille upeasta vuodesta.

Alla vielä mun viimeiset kilpailukuvat. Arvasitko?




Kaiken kaikkiaan tänne kuuluu hyvää, vaikka kiirettä pitää. Uusi työ on pitänyt arjen jännittävänä, mutta aivan ihana tunne, kun on mielekästä tekemistä. Toivon, että pääsisin aktivoitumaan hieman  myös blogin puolella ja jakamaan ajatuksia hieman enemmän mitä viime aikoina. Toisaalta en ole varma pystynkö siihen, mutta halu on ainakin kova :).

Joulukuu on täällä ja perinteistä jouluhössötystä joka puolella. Blogit täyttyvät joulukalentereista ja ihana taas katsella kuinka joulu alkaa näkyä kaikkien kodeissa. Huomaan myös, että tonttuovivillitys käy kuumana ja ihmiset ovat tehneet mitä näyttävämpiä ovia tontuille. Ehkä vanhimmat lukijat muistavat, että meiltähän on löytynyt tonttuovi jo muutaman vuoden :). Sain alunperin idean insporoivasta Kate's Creative Space blogista. Käykää ihmeessä kurkkaamassa tuota ihanaa askartelublogia.

Toivottavasti voitte hyvin ja olisi kiva kuulla mitä teille kuuluu.


//Rajala Ambassador 2017.


SHARE:
Blogger Template Created by pipdig