keskiviikkona, marraskuuta 6

ANGEL

Heippa kaikille,
Kävimme tänään mummin haudalla. Siitä on tasan neljä vuotta, kun hän kuoli! Ikävä on niin kamalan suuri, etten voi edes sanoin kuvailla. Mummi olisi täyttänyt 81- vuotta tänä vuonna.
En ikinä unohda sitä pääsiäistä. Olimme suunnitelleet menevämme isäni luokse, mutta olin kahden vaiheilla, sillä N oli ollut kipeä. Sinä aamuna, jolloin oli tarkoitus lähteä, kaikki näytti olevan hyvin, joten lähdimme matkaan. Toivon, ettemme olisi lähteneet! Junassa N alkoi voimaan huonosti ja kuumekin taisi nousta. Yhden päivän kerkesimme olla, kun päätin että lähdemme kotiin. Matkalla juna- asemalle isäni sai soiton ja perillä hän kertoi, että oli sattunut onnettomuus ja hän sanoi : there's been a fire. Shokki. MITÄ? EI! Ei ole totta. N oksensi. Olimme junassa. Junamatka kesti kaksi tuntia. Saavuttuamme Helsinkiin otimme taksin suoraan lastenklinikalle ja N joutui tiputukseen. Ystäväni tuli ja jäi Nn kanssa, kun lähdin juoksemaan toiseen sairaalaan, jossa mummi oli. :(

Mummi oli sytyttänyt tulitikun ja hänen kylpytakkinsa oli syttynyt tuleen. 70% hänen kropastaan oli palanut. Lääkärit sanoivat, ettei mitään ollut tehtävissä!! EI! Ei minun mummini. EI ! Tämä ei ole totta! En uskonut! Onneksi olimme Helsingissä ja sain olla mummini kanssa viimeiset hetket. Sain kerrottua hänelle kuinka paljon rakastan häntä ja kuinka tärkeä hän on minulle. Tärkein <3 <3. 
Kuului vain piiiiip. Mummi oli poissa.

Tämän jälkeen lähdin juoksemaan lapseni luokse toiseen sairaalaan. Hän oli onneksi kunnossa ja pääsimme parin päivän päästä kotiin. 

Rakastakaa. Kertokaa läheisille rakkaudestanne. Koskaan ei tiedä milloin lähtö tulee. Eletään hetkessä. Nautitaan. Ei olla vihaisia. Ei valiteta. Ollaan kiitollisia!!

<3 ANGEL <3

51599681c98c7e2b10000065.jpg
SHARE:

1 kommentti

Kiitos! Thank you!

Blogger Template Created by pipdig