keskiviikkona, marraskuuta 6

KUOPPA

Huomenta,

aamun syvälliset ;)

Eilen piti lukea muutamaan otteeseen ystäväni lähettämä "quote" ja elämänohje, jonka jaoin kanssanne muutama päivä sitten:
" Päätä olla onnellinen tänään 
ja elää tyytyväisenä siitä mitä sinulla on. 
Ellet voi saada sitä mistä pidät, 
ehkäpä voit pitää siitä mitä sinulla jo on. "
AMEN!! Oih, voih ja uh! Niin totta ja kun tuon muistaisi joka hetki. 

Eilen olimme lasten kanssa pihalla leikkimässä. Aurinko paistoi ja lasten nauru ( lue: huuto ) raikasi. Sitten pakettiauto parkkeerasi rappumme eteen. Kaksi miestä tuli ulos ja ottivat takakontista paarit. Heidän ilmeet eivät värähtenetkään. Eivät sanoneet mitään. Osasin siinä vaiheessa laittaa 1+1 yhteen. Ja hetken päästä paareilla oli mustalla huovalla peitetty "möykky". Lapset eivät onneksi kyselleet mitään, eivätkä ihmetelleet. Olin itse hiljaa. Noin. Keskellä kirkasta päivää, joku kuollut ihminen vietiin pois. Elämä.

Olen viime päivinä "surkutellut" elämääni ja mieli ollut vähän apea. Kun en saa omaa asuntoa, ei ole  miestä, kaikilla on niin ihana elämä paitsi mulla, pitäs viel pari kiloo saada pois, haluisin jonkun harrastuksen, jnejne. Näitä oloja tulee ja menee. Tiedostan kuitenkin reaaliteetin, mutta välillä on ihan hyvä antaa itsensä rypeäkin ja sitten taas nousta ja arvostaa kaikkea mitä on!!

Omaa asuntoa en voi saada. So what? Tekisikö se minut onnellisemmaksi? Tuskin. Minulla on kaunis koti ja rakkaudella täytetty. Asunto on hyvällä sijainnilla ja täydellinen meidän tämän hetkiseen elämäntilanteeseen. Vuokra on todella kallis, mutta minkäs teet. Turha siitä nurista! Kyllä mä uskon, että vielä joku päivä sen oman asunnon saan. 

Jep, ei ole miestä. Eikä ne tule oven taakse koputtelee ;);) !! Parempi kuitenkin yksin kuin huonossa suhteessa. Miksi surkuttelen sitä, kun saisin olla ylpeä itsestäni, että uskalsin lähteä erittäin huonosta suhteesta. Moni nainen ei uskalla vaan jää. Kyllä se oikea tulee vastaan joku päivä , jos on tullakseen. :)))

Onko se siitä parista kilosta kiinni! Tekisikö se minut onnellisemmaksi. EI ! Sen sijaan voin taputtaa itseäni olkapäälle ja antaa halin, että olen ollut kahden päivän päästä KOLME VUOTTA savuton!! Ei tupakan tupakkaa! GO ME :):).

Saan olla niin kiitollinen ystävistäni, jotka auttavat minua lapseni kanssa. En tiedä mitä tekisin ilman heitä! <3 <3 Olisin varmasti jollain "huoneella" ilman ystäviäni. Vapaa-aika on kortilla ja harrastuksen hankkiminen on tässä vaiheessa hankalaa. Mutta N kasvaa koko ajan, ja kun hän on isompi niin varmasti kerkeän vielä harrastamaan :).

Se on siis itsestäsi kiinni miten katsot asioita. Positiivisen kautta vai negatiivisen. Vain SINÄ päätät sen.

Mulla ei siis ole M I K Ä Ä N hätä. Putosin jonnekin kuoppaan vähäksi aikaa ja nyt on parempi olo :):):) Olkaamme siis kiitollisia siitä mitä meillä on ja nautitaan TÄSTÄ HETKESTÄ!!! <3 <3 

Ihanaa päivää kaikille <3 <3

Nämä kuvat on otettu eilen illalla, kun istuin ihanassa kodissani rakkaalla sohvallani :D

5160f957c98c7e7a09000002.jpg

5160fb5ec98c7e9252000011.jpg

5160fd50c98c7e7709000004.jpg

5160fdc6c98c7e7a0900000c.jpg

5160fe52c98c7e9609000008.jpg

5160fdfec98c7e7809000007.jpg

SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kiitos! Thank you!

Blogger Template Created by pipdig