lauantaina, tammikuuta 18

THOUGHTS - ajatuksia

Heippa,
Mitäs teille kuuluu?

Mun aivot on taas raksuttanut tuhatta ja sataa ja loppua ei näy ;). On ihanaa miettiä elämää ja syntyjä syviä.

SAM_2048.jpg

Puhuin jokin aika sitten jatkuvasta kiireestä, joka velloo päässäni. Tiedostan, että olen suurin syypää kiireeseen ja luon sitä turhaan. Olen ottanut ohjat käsiini ja yrittänyt rauhoittaa tilannetta. Ihan pienillä jutuilla. Yritän mm. välttää sanaa 'KIIRE'. Toimin rauhallisesti. Rentoudun. En yritä tehdä sataa ja miljoonaa asiaa päivässä vaan teen juuri sitä mitä haluan ja miltä minusta tuntuu. Esimerkiksi eilen joku (päässäni) huuteli minulle: siivoo parveke, pese kengät, raivaa siivouskaappi, laita valokuvat, lue blogeja, kirjoita postaus, jne. Kun taas kroppani sanoi minulle: rentoudu, älä tee mitään ja mene aikaisin nukkumaan. Kuuntelin kroppaani ;) ;).
Olen myös joka ilta maannut piikkimatolla 10-15 minuuttia. Ihan vaan paikoillaan. Rauhallisesti. Rentoutuen.

SAM_2039.jpg

SAM_2064.jpg

Olen myös miettinyt kulutustottumuksiani. Olen selkeästi parantanut tapojani ja mietin oikeasti tarvitsenko tuotteen vai en. Välillä tulee tehtyä heräteostoksia, mutta ei enää niin pahoja (ja usein) kuin ennen. Minusta tuntuu myös, että shoppailutottumukset USA- ajoilta on jäänyt päälle. Siellä ostettiin paljon ja usein. Kun lähdettiin Mall:lle niin ei ostettu vain yhtä paitaa vaan ostettiin koko outfit; paita, housut, kengät ja korut päälle. Asia olikin eri silloin, sillä olin kahdessa duunissa eikä minulla ollut lasta. Nyt olen kerännyt kuitit talteen j-o-k-a-i-k-i-s-e-s-t-ä ostoksesta ja alan seuraamaan tarkemmin rahankäyttöäni.

kuitit.jpg

SAM_2046.jpg

Mietin itseäni, naisena. Onko minua enää olemassa? Vai olenko vain ÄITI- hahmo? Välillä tuntuu siltä. Olen aiemmin puhunut, etten pidä huolta itsestäni. Olen jättänyt itseni jonnekin kuoppaan ja nyt vaan toimin äitinä. Tämä on varmasti ihan yleinen ilmiö ja kuuluu oikeastaan asiaan. Toivon usein, etten olisi "lopettanut elämistä", kun N tuli maailmaan. Keskityin vain olemaan " the perfect mother", joka tekee ja tekee ja tekee ja pitää kaikki langat käsissä. Vähemmälläkin pärjäisi. Sitten musta jotenkin tuntuu, että mulla ei ole mitään omaa juttua mikä olisi vain ja ainoastaan minun. Ihminen, tai ainakin minä, kaipaan sellaista. Älkää käsittäkö väärin, rakastan olla äiti ja tyttäreni on tärkein asia elämässäni. Mutta eihän se sitä tarkoita etteikö äiti voi elää?? Onko muilla tällaisia fiiliksiä?

korko.jpg

SAM_2062.jpg

Tarkoitus siis ei ole valittaa vaan kertoa ajatuksia, joita mietin. Asioita joihin haluan muutoksia. Asioita joille aion tehdä jotain. Niin kuin olen sata kertaa sanonut, että on turha marmattaa, jos ei ole valmis tekemään asioiden eteen mitään. Muutos vie aikaa ja kaikki ei tapahdu hetkessä, mutta hiljaa hyvää tulee :D
BTW, EN OLE JUONUT PEPSI MAXIA KUIN KAKSI KERTAA VIIMEISEN KOLMEN VIIKON AIKANA!! DWOOP DWOOP ;D

SAM_2032.jpg
Oikein aurinkoista päivää kaikille <3 <3

SHARE:

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kiitos! Thank you!

Blogger Template Created by pipdig