torstai 17. syyskuuta 2015

vuosi äidin kuolemasta


En voi uskoa, että äitini kuolemasta on vuosi. En vaan voi. Aika menee siivillä ja välillä tuntuu, etten ole edes sisäistänyt hänen poismenoaan. Ikävää ja oloani en pysty edes sanoin kuvailemaan. Haluan lähettää voimia kaikille, jotka ovat samassa tilanteessa. Ei ole helppoa. Muistakaa olla armollisia itseänne kohtaan sekä pitäkää huoli hyvinvoinnistanne <3.




Kun olen kuollut, itke hiukan minun vuokseni,





ajattele toisinaan, mutta älä liikaa. 






Ajattele minua silloin tällöin sellaisena kuin olin eläessäni.






Toisinaan on mukava muistella, mutta ei kauan.




idkuva


Jätä minut rauhaan niin minäkin jätän sinut rauhaan ja niin kauan kuin elät säästä ajatuksesi eläviä varten.

Rakastan sinua äiti.

SHARE:

68 kommenttia

  1. Voimia ja lämpöisiä ajatuksia <3 <3

    VastaaPoista
  2. Voimia ja jaksamista. Suru helpottaa hiljalleen, mutta muuttaa vähän muotoaan ja on helpompi kantaa matkassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niinhän ne sanoo!! Jään odottelemaan...

      Poista
  3. Olet ihan äitisi näköinen<3 Hän on aina matkassa mukana kävipä mitä vain! Voimahaleja teidän perheelle!
    T,Kati

    VastaaPoista
  4. Jaan tunteesi, sillä oma äitini kuoli 17 kuukautta sitten.

    VastaaPoista
  5. Voimia sinne ja hali rutistus täältä. Tuska hiipii pikku hiljaa, mutta ikävä ei. Isäni kuoli yli 18 vuotta sitten ja ikävä on kova.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes, näin kai se on! Yritän vielä tajua tapahtunutta...:(

      Poista
  6. Haleja sinne kaunokainen <3
    -Maria

    VastaaPoista
  7. Ensimmäiset pari vuotta oli vaikeinta. Pikku hiljaa kaipaus on keventynyt ja lämpimät muistot ovat saaneet paljon tilaa. Vaikka äidin poislähdöstä on jo yhdeksän vuotta, saatan vieläkin ajatella pienen ohikiitävän hetken ajan soittavani äidille ja sitten muistan todellisuuden joka on.

    Äitini kuolinilmoituksessa oli hänen kirjoittama runo, joka on useasti tuonut lohdutusta, sillä tiedän, että äidin suurin huoli oli, että kuinka me pärjäämme, kun hän ei ole enää meitä lohduttamassa...

    Lohdustusta mentyään jos toisi
    sammuneet kynttilät jos voisi
    sytyttää pöydille ja kukat antaa,
    kuoltuaankin,
    rohkaista, kantaa.

    Rakkaita ajatuksia sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *kyynel. Kiitos kauniista sanoistasi! Mä en vieläkään tajua, että äiti on poissa...:((

      Poista
  8. Tässä tuli tippa linssiin tekstiä lukiessa. Onneksi muistot säilyvät ikuisesti. Halaus loppuviikkoon!

    VastaaPoista
  9. Voimia ja haleja S <3 <3

    VastaaPoista
  10. Varmasti ikävä tuntuu koko elämän ajan, aina tulee hetki, jolloin äiti on mielessä. Haleja.

    VastaaPoista
  11. Paljon lämpimiä ajatuksia sinne ♡ Isäni nukkui pois vasta muutama kuukausi sitten. Viimeksi tänään vuodatin kipeitä kyyneleitä... en ole vielä edes ymmärtänyt asiaa, olen pitänyt niin monta rautaa tulessa ja nyt kroppa on antanut periksi. Yritän antaa itselleni luvan olla väsynyt ja heikko. Ihan koko ajan ei tarvitse jaksaa. Elän elämäni vaikeimpia hetkiä, tiedän, että tiedät mitä nyt koen. Paljon voimia sulle myös. ♡

    VastaaPoista
  12. Voimia! Hän katselee pilven reunalta ja on ylpeä sinusta <3

    VastaaPoista
  13. Oi.. Miten kauniisti kirjoitit.. <3 iso halaus sinulle - olet niin kaunis myös sisältä!

    VastaaPoista
  14. <3 Lämmin halaus! Teillä on samanlainen ihana, iloinen hymy!

    VastaaPoista
  15. Muwu... <3 Oot äitis näköinen. :)

    VastaaPoista
  16. Ihania kuvia! Tsemppiä!! <3

    VastaaPoista
  17. Voi että miten nuori, kaunis, ihana äiti <3 Niin mahtavia, tunnelmallisia ja rakkaudentäyteisiä kuvia. <3 Tässä monen monta sydäntä. <3 Teissä on muuten aivan hurjasti samaa näköä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Tiia <3 Hän oli todella nuori!!

      Poista

Kiitos! Thank you!

© beauty of life | lifestyle- ja sisustusblogi

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig