torstai 25. helmikuuta 2016

laihdutuskuurilla? no en todellakaan ole


Olen ollut enemmän tai vähemmän koko aikuisikäni jollain dietillä ja jos en ole ollut, ainakin mielestäni olisi pitänyt olla. Ihan niin kuin nytkin. Kiloja ei ehkä ole niinkään tullut, mutta kaikki lihakset ovat kadonneet urheilun puutteen vuoksi ja tilalle on tullut läskiä. En tiedä mikä on ja miksi en jostain syystä saa itseäni niskasta kiinni. Vielä vuosi sitten minulla oli selkeä rutiini aamujumppien suhteen, mutta nykyään ne eivät kuulu enää päivän ohjelmaan.

Ruoan kanssa on ongelma, sen tiedän. Olen sokerista riippuvainen ja tuntuu, että välillä menee hippasen verran yli herkuttelun kanssa. Yleensä se ei edes jää siihen yhteen repsahdukseen vaan jatkuu muutaman päivän. Hirveä morkkis, itsensä mollaaminen ja huono olo valtaa kehon sekä mielen. Ei hyvä. Mutta miksi sitten teen sen joka kerta? Hyvä kysymys, johon en ole löytänyt vastausta.





Pääosin syön terveellisesti ja ihan kotiruokaa. Tosi harvoin tulee käytyä mäkkärissä tai pizzalla ja otankin aina eväät töihin. Päivät sujuvat moitteettomasti, mutta ne illat. Auta armias, kun saan neidin nukkumaan ni johan alkaa makunystyrät virkoamaan ja kaikki maailman herkut alkavat huutaa nimeäni. Ja jos sattuu, ettei kaapeista löydy herkkuja voitte olla varmoja, että keksin jotain.


Olen kuitenkin huomannut, että itsensä ruoskiminen ei auta tämän asian tai minkään muunkaan asian kanssa. Ei sitten pätkän vertaa. Negistely lannistaa mieltä ja syö energiaa keneltä tahansa. Myönnän, että puhun välillä itselleni ( päässäni ) todella rumasti ja rankaisen 'virheistä,' joka on todella surullista. Terapeuttini toi erittäin hyvän pointin esille, joka sai minut toden teolla ajattelemaan omaa käytöstäni. Hän sanoi, että mieti miten puhuisit esimerkiksi ystävällesi samasta aiheesta ja olisitko yhtä armoton hänen kanssaan? Sitä pohtiessani tajusin, etten ikinä lannistasi ystävääni samalla tavalla vaan olisin ymmärtäväinen ja tsemppaisin ihan täysillä. Eli miksen puhuisi sitten itselleni samalla tavalla? Olen viime aikoina kiinnittänyt eritoten huomiota sanoihini ja olemaan lempeämpi itseäni kohtaan. Vanha malli tahtoo pukkaa läpi, mutta nopeasti pääsen jo käsiksi tunteeseen ja se on helpompi muuttaa positiviiseksi.



idkuva


Tällä hetkellä en ole laiharilla enkä usko, että tulen olemaankaan. Päivä kerrallaan eteenpäin ja pienin askelin kohti terveellisempää ruokavaliota.

Kuulostaako tutulta? Millä keinolla sinä olet päässyt ylenpalttisesta herkuttelusta eroon?


SHARE:

28 kommenttia

  1. Monen ihmisen kompastuskivi on ne illat, kun lapset nukkuu sitä on kiva istahtaa herkkujen ääreen. Painon pudottaminen tai niistä vanhoista tottumuksista eroon pääseminen on vaikeaa ja se kannattaa tehdä pienin askelin :) herkuthan meitä lihottaa ja toisinaan se itse ruoka, riippuu kumpi on hallitsevana tekijänä. Tsemppiä sinulle oman projektisi läpikäymiseen ja paheiden vähentämiseen, kaikki lähtee liikkeelle päätöksestä, alku on aina vaikeaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep! Voi että! Ja miten sitä on niin vaikeaa ottaa ne porkkanapalat??? Ei t ajua!

      Jotain on nyt tapahduttava ennen kuin on liaan myöhäistä!!Kiitos! Sinä olet kyllä sellainen inspiraatio <3

      Poista
  2. Täällä sama piiskuri pään sisällä....Muille ei vois olla niin ankara, mutta itselle kyllä. Tsemppiä! Äläkä ole niin ankara itsellesi. Pienin askelin ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep! Se piiskuri on niin paha, muttei hyödytä ketään! Juuri näin. Pienin askelin!

      Poista
  3. Vaikka olen tällä hetkellä 5:2-dieetillä, en ole jättänyt herkkuja totaalisesti pois. Olen opetellut syömään suklaalevyn ja sipsipussin sijasta pari palaa suklaata ja pari sipsiä, kun niitä tekee mieli. Näin makunystyrät saavat herkkunsa, mutta ei tule morkkista :) Myöskin säännöllinen ruokarytmi tekee sen, että olo on koko ajan kylläinen eikä tule syötyä ihan mitä sattuu :)

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäs oli 5:2. Se että viitenä syötiin tietyn menun mukaan ja kahtena sai tehdä "Mitä vaan"?

      Sitä minullekin toitotetaan-> säännöllinen ruokarytmi!

      Poista
  4. Kuulostaa kyllä! Ankaruus ja ilkeys itseä kohtaan... ja se kun toiset nukkuvat, no jopas alkaa tekemään herkkuja mieli :) Herkuista olen päässyt eroon, kun vaan itse olen löytänyt sen oikean asenteen/mielen - väkisin se ei ole koskaan onnistunut.

    Ihanaa päivää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on! Ei se pakottamalla tapahdu vaan joku naksahdus pitää pään sisällä tapahtua!

      Poista
  5. Tulin lukemaan hieman vertaistuellisessa mielessä. En ole päässyt sinuiksi herkuttelun kanssa, haen rajoja, tosin pää on vasta puolisen vuotta tehnyt töitä tämän asian kanssa... Yllättävän hidasta hommaa. Ja kun mieli (mun mieli) on suunniteltu näköjään syömään, söin juuri ihanan aamiaisen ja nähtyäni avokado-kuvat tulikin jo nälkä. Mutta jos yhtään itseäni tunnen, se on nyt jano, joka näyttelee olevansa nälkä. Eli juomaan nyt heti ;)

    Jaxuhaleilla ei ehkä tässäkään tilanteessa pitkälle pötkitä, mutta voimia viettelysten vastustamiseksi toivon sinne sinulle (ja ehkä vähän minullekin, hih)! Kivaa torstaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep! Siis on se niin vaikeaa. Mutta siksi juuri uskon, että silloin kuin edes tarvii miettiä tai kieltää itseltään jotain niin silloin on ongelma!

      Kiitos ja tsemppia sinnekin :)

      Poista
  6. Kuulostaa todella tutulta! Päivät menee tosi hyvin, mutta voi että noita iltoja.. Armottomassa sokerikoukussa tällä hetkellä ja siitä pitäisi pian rypistellä eroon. Ihan vaan jo se pelkkä riippuvuuskin ärsyttää. Mutta liika itsensä ruoskiminenkaan ei toki hyvästä. Päivä kerrallaan ja muistaa kehuakin itseä, kun jonain päivänä onnistuu vähän paremmin! Tsempit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep! Mikä siinä on??? Jotkut puhuu, että ole armollinen itsellesi...sekin on totta, mutta mitäs jos sitä on sitten 'armollinen' päivittäin!?? Sithän mopo lähtee ihan käsistä!

      Poista
  7. Kuulostaa niin varsin tutulta. Lisäisin vielä että syynkin aina keksii, on se sitten jostain hyvästä palkitseminen tai huonoon oloon muka apu... tuossa kierteessä on.

    Mukavaa päivää, tsemppaillaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooo, siis tota mäkin teen! Mä oon ANSAINNU tämän patukan! Huoh!

      Poista
  8. Raakasuklaa on hyväksi koettu herkku tähän vaivailuun. :) Meidän neidillä ainakin asettuu suklaa- ja herkkuhimot kun hän syö palasen raakasuklaata tai nauttii raakakaakaota. Nokkos -ja marjajauhesmoothiet sekä maca-jauhe auttavat myös. :) Ja ovat lisäksi myös terveellisiä ja herkullisia, namsk. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon muutaman kerran maistanut raakasuklaata ja ei oo kyllä sitä ihan parhainta mahdollista! Mä en ole vielä testannut sinun lähettämää suklaata:))

      Poista
  9. Tutut on tuntemukset eli samojen ongelmien kanssa täällä kamppaillaan.
    En osaa neuvoja antaa, mutta tsemppiä toivotan sekä sinulle, että itselleni.

    VastaaPoista
  10. Tutulta kuulostaa. Mä olen vaihtanut päivittäiset palaveripullat yhteen konvehtiin. Siitä on ollut apua :)

    VastaaPoista
  11. Oih, rakastan herkkuja. Minä olen jo vuosia sitten päättänyt, etten soimaa herkuttelusta itseäni. Miksi soimaisin, sana herkuttelukin on jo hyvä sana, miksi kääntää se negatiiviseksi. Jos syön litran jäätelöä, niin sanon sen jälkeen mielummin "hyvä, litra jäätelöä teki varmasti hyvää. Hyvä kun söit". Silloin mieli voi hyvin, ja kun mieli voi hyvin, niin kroppakin voi hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sinä :))! Mutta jos se herkuttelu on päivittäistä! Niin eihän se hyvä ole!! Pitäisi löytää jonkinlainen tasapaino!

      Poista
  12. Minä oon koittanut pudottaa epätoivoisesti viime vuonna tulleita kiloja mutta ei, ei ne vaan lähde. Jotain teen väärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep! Mä niin tiedän ton tunteen! Huoh!

      Poista
  13. I feeeel you sis´! Ai että miten hyvältä tuntui lukea ajatuksiasi ja saada niistä vertaistukea. Kiitos ja tsemppiä meille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulhan meni viime viikko niin hyvin :)) Todella paljon tsemppiä <3

      Poista
  14. Sokerikoukku on kamala koukku. Sokerin aiheuttamaa riippuvuutta on verrattu heroiiniin... ei todellakaan kuulosta hyvältä! Mulle maistuu myös sokeri, mutta pidän välillä täysin sokerittomia kausia; nytkin kolmas kuukausi alkamassa tänä vuonna. (Lukuun ottamatta viime viikonlopun miehen pyöreitä synttäreitä, jolloin söin karkkia ekaa kertaa tänä vuonna!) Hyvä minä!! :) Muutoinkin yritän rajoittaa sokerinsyönnin aina viikonlopulle, arkena yritän pysyä tiukkana, niin on joku roti tässä touhussa.

    Perimmäinen syy sokerinhimolle löytyy aina lautaselta. Oma sokerikoukku katkeaa ja pysyy poissa kahdella keinolla: säännölliset ruokailurytmit ja riittävä määrä proteiinia joka aterialla. Syön joka päivä 3-4 tunnin välein ja tuo proteiini on se, joka pitää sen makeannälän poissa. Jos lautasella on pelkkää pastaa (joka sekin ainakin itselleni salitreenien takia välttämätön), tulee järkyttävä sokerinhimo välittömästi aterian jälkeen. Ei tässä aina itsekään täydellisesti syö, mutta tarkastelu kannattaa aloittaa omista ruokailutottumuksista. Usein ihminen tietää jo valmiiksi itsekin missä mennään metsään. Onneksi tuo koukku katkeaa jo usein viikon sisällä, kun sokerin on jättänyt pois, jos vaan pysyy tiukkana. Sen jälkeen on jo paljon helpompaa.

    Jos muuten syö terveellisesti, voi hyvillä mielin (niinkuin mä tänään!) lähteä ravintolaan syömään ja nauttia jälkkärin ja pari viinilasillista. Ei se yksi ilta maata kaada, mutta joka ilta voi sen kyllä tehdä...! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuuullut ton verrattavuuden heroiiniin!! Kuulostaa hurjalta!

      No todellakin hyvä sinä! Hienosti oot pitänyt pääs!Ja mä olen niin monelta kuullut ( etenkin siskoltani ) noista ateriarytmeistä, joten kai mun on oikeesti vaan pakko kokeilla niitä!!

      Poista

Kiitos! Thank you!

© beauty of life | lifestyle- ja sisustusblogi

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig