keskiviikkona, helmikuuta 24

perintöastiat - myydä vai säilyttää?


Viime aikoina olen karsinut todella paljon tavaraa ja vieläkin on juttuja, joista tulisi päästä eroon. Joidenkin kanssa sitä joutuu miettimään hieman pidempään, kun taas jotkut joutaa pois alta aika yksikön. En ole lukenut KonMari -kirjaa, mutta olen saanut selville sen The Kysymyksen-> Tuottaako tämä minulle iloa? Jos vastaus on ei tulee tavara laittaa eteenpäin.

Äidiltäni jäi muutama astia, jotka kulkivat hänen matkassaan monen monta vuotta. Hän rakasti Marimekkoa, Arabiaa ja Iittalaa. Minulle jäivät nämä Sininen Keittiö-sarjan kulho ja kannut, jotka eivät miellytä silmääni sitten yhtään. Jostain syystä tuo kukkakuvio ja sininen väri eivät vain sytytä. Nyt sitten mietin, että säilyttääkö nämä ihan vain sen takia, koska jäivät äidiltäni? Vai laitanko rohkeasti eteenpäin, koska näillä ei ole mitään tunnearvoa minulle?


perintöastiat arabia sininen keittiö

idkuva


Mitäs te olette mieltä tai mitä te tekisitte vastaavassa tilanteessa?


SHARE:

38 kommenttia

  1. Tuo on aina niin vaikea tilanne. Kaappitilaa kun on kuitenkin rajatusti. Itse varmaan hetken säilyttäisin vielä ja katsoisin tuleeko kausi että maku muuttuu. Ettei sitten harmita :) mutta toki jos vahvasti tiedät että ei ole oma juttu niin kiertoon, jollekin toiselle nuo ovat varmssti isoja aarteita :)

    Mukavaa päivää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mä en vaan usko, että mua puree koskaan nämä hieman ehkä "mummomaiset" astiat!? Mutta tosiaan aika 'vaikea' tilanne.

      Samoin.

      Poista
  2. Itse kyllä säilyttäisin muistona. Voi olla, että joskus vuosien päästä alkaa miellyttämäänkin enemmän. :)

    VastaaPoista
  3. Minä kyllä kanssa säilyttäisin, maku ja ajatukset muuttuvat ajan kuluessa :). Minusta nuo ovat kauniit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä en vaan tiedä enkä usko, että tulen näitä kaipaamaan! Onneksi on muitakin, joita olen säilyttänyt :)

      Poista
  4. Kyllä säilyttäisin, vaikka sitten varastossa hyvin pakattuna. Vaikka ei itseä miellytä, voi ne olla omalle lapsellesi tärkeitä tulevaisuudessa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mä jotenkin en halua uskoa, että astioista ne muistot tulee. Minille kuitenkin säästään mummin itsetekemät jutut!!

      Poista
  5. Minäkin säilyttäisin ja ne on ihania :) Vaikka nyt ei miellytä niin ehkä myöhemmin, jos niille löytyisi säilytyspaikka joka ei vie kauheasti arjen säilytystilaa...mutta ovat tallessa jossakin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Uskon näiden kuitenkin vievän enemmän tilaa kuin tuo iloa!! No mutta ehkä mietin hetken!

      Poista
  6. Hankalia kysymyksiä. Itse olen säilyttänyt perintöastioita, mutta ne ovat olleet käytössä.
    Nuo ovat kyllä kauniit <3 Tuollainen tyyli nykyään viehättää minua, koska se sopii meidän maalaiskotiin :) Vuosia sitten olisin ollut ehkä eri mieltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep! Mä en taas yhtään lämpene tälle kuviolle..en sitten yhtään! :))

      Poista
  7. Täällä samanlaisia mietteitä kun pitää vähentää. Mutta mitä säästää??? Vaikeata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Minä olen sitten säästänyt ne, joista oikeasti pidän <3

      Poista
  8. Minäkin säästäisin, mutta ymmärrän tuon tunteen. Meillä on varastossa mummoni tekemä kaappikello, vieden paljon tilaa, mutten voi siitä millään luopua. Se ei vaan sovi sisustukseen, mutta jospa meillä on joskus mökki tai sitten maalaan sen valkoiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep! Kiva, että ymmärrystäkin löytyy :))! Niin, nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Mä en vaan koe näiden olevan mun juttu ja onneksi säästössä sellaisia mistä äiti tulee oikeasti mieleen <3

      Poista
  9. Olen ollut samassa tilanteessa ja kaikki äidin tavarat myytiin/annettiin eteenpäin. Makumme olivat niin erilaiset ja kaappitila rajallinen. Muistot äidistä ovat jossain muualla kuin kupeissa ja kipoissa. Mutta toki ymmärrän jos haluaa jotain arvokasta/itselle mieluista säilyttää. Jokainen tekee niinkuin parhaalta tuntuu, minusta tämä on todella henkilökohtainen asia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Tämä oli hyvin sanottu. Esim. kuvat ovat paljonpaljon arvokkaampia kuin nämä kipot!!

      Poista
  10. Rohkeasti eteenpäin, jos itse koet voivasi ne myydä. Mulla on myös vanhoja juttuja, jotka on tullut isältä, mutta itselläni on (ainakin vielä) tunne, että en halua itse niistä luopua vaikka eivät tarpeellisia ole. Niinpä en laita kierrätykseen/myyntiin/jonnekin. Jos sulla ei samanlaista tunnetta ole ja koet voivasi ne myydä niin ei, ei tarvitse säilyttää siksi, kun ne on äitisi vanhat. Oman tunteen mukaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep! Sitä mäkin olen mieltä! Pitää kuunnella omaa sydäntä!

      Poista
  11. Säilyttäisin, jos kyse on vain rajallisesta määrästä.

    VastaaPoista
  12. Nämä ovat niitä elämänvaikeita aiheita, jopa vaikeimpia.. <3 Perintöastiat, niin paljon tunteita ja muistoja...

    "Miltä esine tuntuu, kun kosketat sitä, kun otat sen käteesi? Mikä tunne, millaisia tunteita esine sinussa herättää, millaista energiaa se säteilee? Miltä se sinusta tuntuu?" -- Näillä ajatuksilla olen itse päässyt eteenpäin myöskin perintöastioiden kanssa.

    Muutamia rakkaimpia kippoja jätin meille (kartiosarjaa ja kastehelmen näköistä grapponiaa) <3 Viisi laatikollista vein pois antiikkiliikkeeseen (eli vanhaa arabiaa ja hyvin arvokastakin lasiesinettä), ja olo keventyi huomattavasti ja oikeesti onnellisemmaksi. Kaapit ja ajatuksetkin selkiytyivät. :)

    Nuo rakkaimmat esineet (kartiokaadin ja kartio lasit, sekä pari grapponia vatia) jätin kulkemaan nyt mukanamme. <3 Ja uskon että ne kulkevat loppuelämämmekin mukanamme, jollain tavalla. <3 <3

    Kaunista päivää siulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, silloin ymmärrän vaikeuden, jos on paljon tunteita ja muistoja. Mutta jos ei ole niin sitten se ei ole vaikeaa. Mä olen myös säästänyt iittalaa ja muita mitä häneltä jäi, mutta näiden kohdalla ei tunnu missään!

      Samoin <3

      Poista
  13. Vielä pikainen kommenttini: lue ihmeessä Konmari -kirja, jos vain on aikaa ja kiinnostusta. Itse koin tuon kirjan erittäin vahvana ja hyvin vahvasti, ja se kulkee "mukana" koko ajan edelleenkin (aah :)) Kirjassa on ihan uudenlaista näkökulmaa järjestämisasioihin, on tosi kevyttä välillä, hauskaakin, syvällistä. Niin uudelleenherättävää ja prosessit liikkeelle laittava kirja <3 <3 <3. Uskoisin, että ihastut Konmarin ajatuksiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä olen kuullut siitä kirjasta ja ollut kuulemma todella hyödyllinen monelle :)

      Poista
  14. Jos näillä ei sanojesi mukaan ole lainkaan tunnearvoa, laita kiertoon. Jos tyyli ei kolahta, eikä niillä ole tunnearvoa, en näe yhtäkään syytä, miksi ne säilyttäisit. Niin kuin jo ylempänä sanottiin, on ne muistot äidistäsi jossain muualla kuin kipoissa ja kupeissa, onneksi :)

    Minusta on tullut aika radikaalikin raivaaja KonMarin myötä, mutta en ole vielä ainakaan katunut yhdenkään tavaran kohtaloa ja pois viemistä. Kirjan avulla sain fiksun suhtautumisen juurikin perintö- ja lahjatavaroihin. Olen aiemmin jotenkin potenut näistä kauhean huonoa omatuntoa, kun olen halunnut luopua jostakin perinnöksi saamastani, mutta olen ajatellut liikaa, kuinka näissä asioissa muiden mielestä kuuluisi toimia, ja näin olen säilönyt kaiken jemmaan. Nyt KonMarin opeilla olen tehnyt juuri oman pään mukaan. Tuskin mummoni pahastuisi, että myin hänen lasikulhoja eteenpäin. Annoin niille kuitenkin mahdollisuuden, mutta lopulta päästin tavarat parempaan kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Se juuri, kun nämä kyseiset astiat eivät tunnu missäään! :) Muistot ovat tosiaan muualla <3.


      Yes, mä olen kuullut todella paljon hyvää tuosta kirjasta! Pitäis varmaan lukea, vaikka pääsanoma on selvillä:).

      Poista
  15. Mä en pystyis luopumaan säilyttäisin muistona, paitsi jos mulla olis jotain muuta itseni mielestä tärkeämpää muistoa läheisestä. :)

    VastaaPoista
  16. Minusta nuo kannut ovat todella kauniit! Mutta ymmärrän tunteesi kyllä hyvin. Itse en juurikaan kiinny tavaroihin ja niitä on helppo laittaa kiertoon, vaikka lahjoja tai perintöesineitä ovatkin. Olen ottanut sen tavan, että ennen eteenpäin laittamista valokuvaan sellaiset esineet joihin jokin muistoarvo liittyy. Näin voin palata esineisiin ja niiden tuomiin muostoihin valokuvien avulla ilman, että minun tarvitsee säilyttää itse tavaraa kaapeissa tilaa viemässä.

    Kaisa J - Koti-ikävä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mua nämä kannut eivät puhuttele mitenkään päin! Yes, mä kans mietin, että turhaa pitää jotain mikä ei tunnu missään ja pitää ne jotka tuntuu <3

      Poista
  17. Säilyttäisin, koska koskaan ei voi tietää, jos maku ja mieli muuttuu, tai tyttärellesi muistona. Ovat aarteita ja vaikka eivät miellytä silmää, niin säilyttäisin. Ongelma toki on, että miellyttävät omaa silmääni joten olen jäävi. Hyvinkin jos ei miellyttäisi, niin saisi lähteä. ;)

    VastaaPoista
  18. Hankala tilanne! Minä keräsin juuri äidiltäni saamia Arabian astioita laatikkoon ja vein ne varastoon. Ei aio niistä silti luopua, koska niistä tulee mieleeni äiti ja lapsuus ♡ Sun pitää tehdä miten susta tuntuu parhaimmalta ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Mulla ei näistä niin tule äiti mieleen, joten ehkä on ok laittaa eteenpäin! :)

      Poista
  19. Laittaisin kiertoon, kun eivät ole itselle tunnearvoltaan tärkeitä eikä miellytä silmää. Itseä ahdistaa suuret määrät tavaraa (koen minialismin omaksi, mutta en ole vielä päässyt minialistiksi).

    VastaaPoista

Kiitos! Thank you!

Blogger Template Created by pipdig