tiistai 29. maaliskuuta 2016

neekeri, nekru, värivirhe, mutakuono


Olen(han) kertonut teille saavani oman osuuteni rasismista. Pahin aika oli yläasteella ja uskon sen johtuneen siitä, että olin lähestulkoon ainoa tummaihoinen koko koulussa. Oikeastaan siellä oli yksi poika, joka haukkui minua päivittäin ja sai aikaan ne "pahimmat traumat". Elämä on välillä hassua, sillä törmäsin tähän kyseiseen mieheen ja hänen perheeseensä muutama viikko takaperin. Moikkasimme ja vaihdoimme muutaman sanankin. Toivon sydämeni pohjasta, että hän on tänä päivänä avarakatseisempi.





Muistan myös kaikki sosiaaliset tilanteet ystävien kanssa ja sen tunteen kuinka halusin olla valkoihoinen. Käytin ystävieni meikkejä ja tein kaikkeni, etten erottuisi joukosta. Tuloksetta. Tuntuu todella surulliselta miettiä mitä kaikkea sitä on joutunut käymään läpi ja ihan yksin. Minulla ei ollut tummia ystäviä vaan yleensä olin aina ainoa paitsi viettäessäni aikaa sisarusteni kanssa. Kyllähän se on raskasta pienelle ihmiselle, joka yrittää löytää paikkansa tässä maailmassa.






Onneksi olen päässyt asian kanssa sinuiksi ja olen enemmän kuin ylpeä taustastani. Olen siis puoliksi suomalainen ja puoliksi amerikkalainen. Puoliksi valkoinen ja puoliksi musta. Mulatti. Verestä löytyy myös intiaania, kap verdeläistä, afro-amerikkalaista ja irlantilaista. Ja joidenkin ihmisten mielestä olen neekeri, nekru, värivirhe, mutakuono ja mitähän kaikkia töksäytyksiä sitä on vuosien aikana kuultu. Ne sanovat, että rakkaallaa lapsella on monta nimeä, mutta valitettavasti nuo nimitykset eivät ole siltä tuntuneet. Nykyään sana ei oikeastaan enää hetkauta. Olemme keskustelleet aiheesta mm. siskoni kanssa ja tietoisesti halunneet ottaa vallan pois tuolta sanalta. Saankin aina välillä " HYVÄÄ HUOMENTA VÄRIVIRHE" -viestejä rakkaaltani ja eihän siinä muuta voi kuin nauraa.






Suurin huolenaiheeni on tietenkin ollut rakas lapseni. Joutuuko hän kokemaan rasismia? Tullaanko häntä haukkumaan? Jos niin miten hän ottaa sen? Ja miljoona muuta kysymystä. Yhdeksi ongelmaksi koin nuoruudessani sen, ettei asioista puhuta. Se oli kielletty aihe ja sitä hyssyteltiin. Samaan aikaan koen, ettei tämä nykypäivän meno ole ihan sitä ideaalisinta, mutta ainakin asiasta puhutaan. Henkilökohtaisesti en oikeastaan välitä mitä lehdissä puhutaan tai spekuloidaaan enkä edes jaksa lukea kaikkia aiheeseen liittyviä uutisia. Yritän pitää fokuksen meidän arjessa, elämässä ja olla avoin asiasta lapselleni. Olen kertonut hänelle omista kokemuksistani, olen kertonut hänelle neekeri-sanasta, katsoimme yhdessä Valtterin haastattelun, olen valaissut häntä mahdollisista kiusaajista, olen kutsunut häntä rakkaaksi neekeri-lapsekseni, olen tehnyt kaikkeni, ettei tuolla sanalla olisi minkäänlaista vaikutusta häneen. Se on vain sana.



idkuva



Oli kyse minkälaisesta kiusaamisesta tahansa ei se ole hyväksyttävää. Toivon vanhempien ja kaikkien aikuisten olevan esimerkkejä lapsille, jotta meillä kaikilla olisi turvallinen olo.





 #EIkiusaamiselle

#EIrasismille

#vanhemmatrasismiavastaan


Oikein kivaa viikkoa kaikille.


SHARE:

57 kommenttia

  1. Erittäin tärkeä, rohkea ja hieno kirjoitus! Kiitos. <3 Meillä oli koulussa myöskin vain yksi tumma tyttö, eikä hänen väristään koskaan puhuttu. Se oli selkeästi tabu. Hän oli varmasti asian kanssa tosi yksin. Onneksi sulla on ollut sisarukset tukena! Uskon tai ainakin kovasti toivon, että olemme menossa oikeaan suuntaan nyt kun näistä asioista puhutaan aktiivisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, että otit kirjoituksen vastaan :). Ye ja onneksi nykyään on niin paljon enemmän tummia Suomessakin niin ei oo ihan yksin. Puhuminen auttaa!

      Poista
  2. Minä myös uskon, että kaikesta siitä pahasta huolimatta mitä tässä maailmassa tapahtuu koko ajan, olemme menossa parempaa kohti ja toivonkin, että tyttäresi saa jo elää maailmassa, jossa kaikki, ihonväristä riippumatta ovat tasa-arvoisia.

    Oikein hyvää viikkoa sinulle ja tyttärellesi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes, mäkin haluan uskoa <3

      Mä en vaan tajua miksi ihonvärillä on väliä? En vaan ymmärrä.

      Kiitos paljon!

      Poista
  3. Koskettava ja ajankohtainen kirjoitus. Nykyään kiusataan aiheesta kuin aiheesta, oli se sitten syy mikä tahansa. Kiusaaja olettaa että hänellä on siihe oikeus. Meidän 8vee tyttöä kiusataan ja haukutaan läskiksi, lihavaksi jne... kun tyttö ei ole yhtä langanlaiha kuin muut samanikäiset tytöt. Se tuntuu ihan hurjan pahalta.
    Puolisoni on puoliksi Romaani eli mustalainen ja arvaat varmaan paljonko hän on saanut kuulla asiasta. Lapsena kiusattu mutta yllättävää kyllä myös nyt aikuisena. Ystävät luulee heittävänsä mustalaisvitsejä huumorilla mutta kuka koulukiusattu ottaa noi aiheet huumorilla jos sitä kiusaamista on joutunut kuuntelemaan koko ikänsä.
    Ymmärrän pelkosi suloista lastasi kohtaan. Miksi tämä maailma ei voisi olla hieman armollisempi paikka meille kaikille.
    Halauksia sinulle ihana 💞💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanni <3. Kiusaajia tosiaan löytyy ja ne keksii aiheen kuin aiheen. Niin surullista :(.

      Voin tosiaan kuvitella mitä puolisosi on käynyt läpi! Voi ihmiset...milloin jengi oppii??

      Haleja sinnekin!!

      Poista
  4. Oot niin rohkea ja kaunis nainen (sisältä ja ulkokuoreltasi) <3. On vaikea ymmärtää rasismia ja erityisesti niitä rasisteja. Olemme jokainen yhtä arvokas täällä saman auringon alla sukujuurista riippumatta <3. Monimuotoiset sukujuuret ovat vain rikkaus <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Jutta <3 Mä en kanssa tajua!!

      Poista
  5. Jälleen niin hyvä kirjoitus! Otat rohkeasti härkää sarvista! Pisteet ehdottomasti! <3 Upeaa, että uskallat kirjoittaa näin hienosti!

    Kiusaaminen syystä tai toisesta on aina hyvin ikävää. Olen itse ollut koulukiusattu, ja tänä päivänä tunnen vieläkin harmia siitä. En tietenkään joka päivä tai viikko mutta aika ajoin nousee esiin. Onneksi tänä päivänä ainakin jonkin verran paremmin puututaan asioihin.

    Kaikkea hyvää teille molemmille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 Kunpa ne kiusaajat tietäisivät mitä saavat aikaan...:(

      Poista
  6. Voi sinä ja lapsesi olette täydellisiä ja toivon, että maailma olisi nykyisin jo sen verran suvaitsevainen, että syrjintää ja kiusaamista ihonvärin vuoksi ei tapahtuisi. Valtterin haastattelu kuitenkin todisti muuta. Se on surullista. Silti haluan uskoa parempaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin haluan uskoa parempaan <3

      Kiitos sinä ihana.

      Poista
  7. Tämä on aihe jossa välillä tuntee kuristavaa tuskaa, miksi, oi miksi ihmiset ovat niin typeriä? Sitä kai elää itse sen verran fiksujen ihmisten ympäröimänä, että välillä oikein hätkähtää että todellakin myös ahdasmielisempiä tyyppejä löytyy myös, ja vieläpä harmillisen paljon... Juuri eilen kiersi fb:ssä jonkun naisen bussimatkasta kertova tarina, jossa oli esillä samaa typeryyttä. Suututtaa. Miten maailman saisi muutettua kaikille reilummaksi? Sen kun tietäsi!

    Ihanaa viikkoa sinulle ja tyttärellesi, toivottavasti olet saanut ympäröityä itsesi hyvillä ihmisillä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä! Kuristaa, ahdistaa ja kaikkea siltä väliltä!!

      Onneksi mini ei ole kokenut vielä rasismia eikä kukaan häntä ole haukkunut <3. Tottakai joku päivä se tulee tapahtumaan, mutta toivon hänen olevan silloin valmis :)

      Poista
  8. Hyvä kirjoitus. Jotenkin minusta tuntui "raaálta" tuo kuinka olet kutsunut lastasi rakkaaksi neekeri lapseksi, jotta sana menettäisi merkityksensä, mutta kun sitä ajattelee niin varmasti ihan fiksusti päätelty . Tämä kaikenlainen lasten kiusaaminen koulussa ja vapaa-ajalla menee vain niin yli, johtuu se sitten mistä asiasta tahansa. Sillä ei voi olla hyvää vaikutusta lapsen minä kuvan rakentumiseen.

    Itse olen välillä pöyristynyt kuinka idioottimaisia ja rasistisia viestejä somessa kirjoitetaan. Itselläni on myös yksi kaveri fb:ssa jonka jo meinasin poistaa hänen rasististen mielipiteiden vuoksi, mutta mieheni sanoi että "Älä poista, on hyvä nähdä että tuollaisiakin ihmisiä on olemassa"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin! Saattaa kuulostaa raa'alta, mutta sehän on vain sana, jonka joku on tehnyt haukkumasanaksi, eikö? Ja minä en käytä sitä haukkumasanana! Mutta uskon kuitenkin, että tyttäreni on parempi kuulla se kotona rakkaassa ympäristössä ja niin, että tajuaa sen olevan yksi sana muiden joukossa. Ettei se tule sitten joku päivä shokkina tuolla ulkomaailmassa. Ja itselleni tuo sana on ollut niin traumaattinen enkä halua samaa tyttärelleni :).

      Yep! Ihmiset ovat välillä niin urpoja!

      Poista
  9. Hyvä ja tärkeä kirjoitus ♥ Tasa-arvoisessa ja reilussa maailmassa kaikilla olisi kivempaa.

    Haukkujien pitäisi muistaa, että haukkumalla muita kaivaa kuoppaa kaikille - myös itselleen. Joskus siihen kaivamaansa kuoppaan saattaa sitten pudota itsekin...

    Toivon sinulle ja tyttärellesi iloa ja valoa ja turvallisen hyvää oloa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin olisi :).

      Jep, täytyisi hieman miettiä miten käyttäytyy, koska koskaan ei tiedä milloin se kalahtaa omaan nilkkaan.

      Kiitos kauniista sanoistasi Tuula <3

      Poista
  10. Hyvä, koskettava kirjoitus <3

    Vähän aikaa sitten hokasin, että mun lapsen bestishän on muuten ruskeaihoinen. En ollut yli vuoteen huomannut koko asiaa. Sitten tuli jossain asiayhteydessä mieleen. Muuttiko se mitään? Ei. Olen vaan ollut niin tuhannesti kiitollinen, että lapsellani on hyvä ystävä. Sellainen, jonka kanssa juostaan tukka hiestä märkänä. Jonka kanssa juostaan kilpaa liukumäkeen ja uhitellaan leikillään kumpi ottaa keinussa kovemmat vauhdit. Olen niin onnellinen ja noi lapset on niin onnellisia.

    Mun on vaikea ymmärtää, että maailmassa on oikeesti vakaviakin murheita, kuten parantumaton syöpä, sodat ja köyhyys. Miksi silti joku jaksaa kantaa murhetta toisten ihmisten ihonväristä ja kokee oikeudekseen mennä siitä huomauttelemaan? Mä olen näissä asioissa ihan "värisokea", mutta sitten kyllä näen punaista, kun toista ihmistä kohdellaan epätasa-arvoisesti ulkonäön, ihonvärin, sukupuolen tai minkä tahansa muun ominaisuuden vuoksi.

    Onnea on, että tyttärelläsi on noin vahva ja viisas äiti. Minäkin jäin miettimään tuota neekeri-sanaa. Itseasiassa on hieno oivallus, että vie siltä sanalta voiman pois. Että se on vain sana.

    Ihanaa viikkoa, teille molemmille. Let's stay strong!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Aivan, kun ei sillä värillä ole merkitystä vaan sydämellä <3

      Aina ei voi ymmärtää ja ei ehkä aina kannata edes yrittää! Huoh! Kiitos kauniista sanoistasi <3 Merkitsee paljon.

      Jep, voimat vaan veke eikä noi sanat hetkauta! ;) Samoin sinne!

      Poista
  11. Rohkea ja todella tärkeä postaus! Upeaa että tyttärelläsi on noin viisas äiti <3

    VastaaPoista
  12. En oikein tiedä miten kirjoittaa, koska minulla ei tavallaan ole oikeutta kokea olleeni lapsena, tavallisen työläisperheen lapsena, tai tänäkään päivänä kiusattu perimäni ja äidinkieleni takia. Minulla ei ole oikeutta tuntea itseäni pelokkaaksi kun lapseni kulkee harrastuksissaan äidinkieltään puhuen. Olen pienestä pitäen opettanut lapsilleni suomen kielen ja kieltänyt heitä koskaan käyttämästä ystäviensäkään kanssa äidinkieltään esimerkiksi Helsingissä. Minulla ei ole koskaan ollut oikeutta kertoa siitä, että minulle huudeltiin lapsena kaikkea mahdollista tai siitä, että nyt se meno vasta hulluksi onkin mennyt.

    Minulla ei ole tätä oikeutta, koska olen valkoinen suomenruotsalainen, hurri, hienopieru, upporikas ylimielinen nallewahlroosin äpärä, joka ei ole ymmärtänyt palata Ruotsiin jonne kuuluisin vaan elän täällä ja pakotan kunnon ihmiset opiskelemaan pakkoruotsia. Minua ja lapsiani haukutaan viikottain julkisissa kuluvälineissä, ystävääni lyötiin linja-autossa kun hän puhui ruotsia ja molemmat poikani on hakattu heidän tullessa illalla kotiin ystäviensä luota keskellä Helsinkiä ja syyksi on esitetty heidän puhumansa kieli. Mieheni eli lapsuutensa ruotsinkielisenä alueella, jossa he olivat ainoa ruotsinkielinen perhe ja tuli pahoinpidellyksi kymmeniä kertoja.

    Minä sentään voin valita ja olla hiljaa, jolloin kukaan ei käy kimppuuni, mutta voin vain kuvitella miltä tuntuisi, jos ei pääse piiloon millään. Minustakin tuntuu raa’alta, kuten eräs kommentoija jo kirjoittikin, että sinun täytyy opettaa lapsellesi, että haukkumasanat ovat ”vain” sanoja, jotta ne eivät satuta. Itsekin teen lapsilleni niin, mutta se on väärin. Meillä kaikilla pitäisi olla oikeus saada olla juuri sitä me olemme, ilman, että meidän täytyy opetella sanoille muunlaisia merkityksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kamalaa! Kuulostaa tosi pahalta että ruotsinkielen vuoksi hakataan! Minun lapset ovat ruotsinkielisiä ja heidän ystävät myös, asuttiin pienellä paikkakunnalla jossa puolet suomenkielisiä. Joskus oli huutelua koulujen välillä, eli lapset nimittelivat toisiaan hurriksi ja toinen puoli mouheiksi. Nykyään asuvat Helsingissä ja Turussa eikä ole ollut ongelmia. Tietty keskustassa ja tietyissä kaupunginosissa asuu paljon ruotsinkielisiä, ruotsinkieltä kuuluu paljonkin. Todella ikävää kuulla että tuollaista käyttäytymistä on.. :(

      Poista
    2. Huoh! Niin, se on kamalaa, että kaikesta ne kiusaajat löytää kiusattavaa!!Ihan sama minkä värinen, kokoinen tai näköinen. Jostain ne sen repii...jopa kielen perusteella :(.

      Ymmärrän pointtisi ja se ON väärin, mutta täytyy tehdä niin kuin parhaaksi näkee!!!

      Tsemppiä sinnekin oikein paljon <3 <3

      Poista
  13. Loistava kirjoitus, olet rohkea ja fiksu nainen S! <3

    VastaaPoista
  14. Olipa hyvä kirjoitus!!! Meillä suvussa yksi tummaihoinen tyttö...maailman suloisin, ihanin ja kiltein♥ Siis jo aikuinen, mutta silti nuo määritelmät sopivat häneen...:) Hänenkin äitinsä on suomalainen ja isä tumma.

    VastaaPoista
  15. <3 Sydämistyn täällä ja uskon, että kiusaajat keksivät kyllä kiusaamisen aiheen, jollei se ole ihonväri se on jokin muu. Mutta kun jatkuvasti huomautellaan ihonväristä voi tulla tunne, että olen vääränlainen jotenkin, erilainen, en istu muottiin ja se on huolestuttavaa. Jokainen kun on arvokas sellaisena kuin on. Suomessa on ollut aivan hirveitä ilmiöitä viime aikoina ja näin facebook ketjun, jossa aikuiset haukkui mustaa poikaa joka sai pyörän. Ne kommentit sai voimaan huonosti. Muistan aina kuinka puoliksi espanjalaista ystävääni haukuttiin milloin mutakuonoksi ja milloin venäläiseksi tai oikeastaan ryssäksi. Maailma on pimeä ja kaunis yhtä aikaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep! Juuri näin ja minkäänlainen kiusaaminen ei ole hyväksyttävää!!

      Yep, tuo kyseinen poika oli juuri se Valtteri kenestä puhuin postauksessa! Ihan uskomatonta... aikuiset ihmiset saisivat hävetä käytöstään!

      Poista
  16. Voi kun ihmiset ymmärtäisivät, että miten paljon pahaa he saavat sanoillaan aikaiseksi!!!
    Kaikkea hyvää sinun ja Minin viikkoon <3

    VastaaPoista
  17. Kyllä maailma on julma! Hienosti kirjoitit arasta ja vaikeasta aiheesta. Tyttärelläsi on hieno äiti, joka osaa auttaa häntä kohtaamaan maailman julmuuden. Me olemme ihan perussuomalainen perhe, mutta kahdella lapsellamme on punaiset hiukset ja pisamia ja siitäkin on saatu aihetta kiusaamiseen, kun on hiukankaan eri näköinen kuin muut... Vanhempi poikamme kärsi koulukiusaamisesta niin paljon hiustensa vuoksi, että halusi jossain vaiheessa värjätä hiukset mustiksi, ei erottuisi porukasta... Ja kun tuli yläasteelle lähdön aika, poika ilmoitti, että hän ei mene kouluun ollenkaan, jos joutuu samaan kouluun näiden kiusaajien kanssa. Viisas rehtori otti pojan ja hänen ahdistuksensa tosissaan ja järjesti paikan toisesta koulusta, yläaste sujui ilman ongelmia, kiitos tämän ratkaisun. Nyt on isompi pienemmän tukena jos ilmiö toistuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! IHmiset ovat julmia!!

      Kiitos paljon Anu kauniista sanoistasi ja toivon, että olen tehnyt oikeat valinnat auttaakseni tytärtäni <3.

      Niin, kyllähän kaikesta voi keksi kiusattavaa ja se on todella surullista. Mä muuten olen aina halunnut pisamia <3.

      Ihana rehtori ja varmasti merkitsi paljon pojalle <3

      Poista
  18. Mulla pääsi itku, kun katsoin sitä Valtterin haastattelua... Mä en haluaisi elää sellaisessa Suomessa, missä yhtäkään ihmistä kohdellaan syrjivästi (oli kyse sitten ihonväristä, äidinkielestä tai jostakin vammasta). Kehitysvammaisten palvelukodissa työskennellessäni siihen tottui, että ihmiset tuijotti kaupassa, kun asukkaiden kanssa käytiin ostoksilla. Tai ihmiset tuijotti uimarannalla, kun kesäisin käytiin uimassa. Meillä kaikilla on kuitenkin oikeus olla tässä maailmassa ja kaikki me olemme yhtä arvokkaita, ulkonäöstä huolimatta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep, me kyynelehdimme myös minin kanssa :(.

      Juuri näin! Olemme kaikki yhtä arvokkaita <3

      Poista
  19. Olen niin pahoillani mitä olet joutunut kokemaan. :( Ihailen vahvuuttasi ja elämänssennettasi. Olet todellinen selviytyjä! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistani <3 Olen kyllä selviytyjä, se täytyy itsekin myöntää<3

      Poista
  20. Tässä suhteessa tää maailma on ihan kamala. Mä toivon teille kaikkea hyvää, että kohtaatte vain iloisia ja fiksuja ihmisiä. Ja että sun mini kasvaa lujaan itsekunnioitukseen ja hyvään itsetuntoon, eikä sitä kukaan yritä latistaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Ihmiset :(

      Mä toivon samaa mun rakkaalle lapselleni!

      Poista
  21. Mua jotenkin naurattaa se, kun ihmiset näkee asiat niin eri lailla. Muistatko kun kerroin sulle, et sillon skidinä kun sä olit jo lukiossa ja mä vielä siinä yläasteen puolella, niin katselin aina kun hengailit niiden hyvännäköisten kundien kanssa ja omien frendies kanssa niin khuulin näköisenä... ;) Pitkä, tumma ja kaunis mimmi, joka jäi mun mieleen varmaan siks just, koska oli eri näköinen, massassa poikkeava. Mä taisin vähän katsoa sua sillon ylöspäin, etenkin vielä kun satuit pelaamaan korista ja varmaan sikana mua paremmin vielä, lol...

    :'D Mut hei pus, ei kaikki voi olla yhtä fiksuja ja filmaattisia ko me. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah! Joo, muistan hyvin!! Tosi cool ;P!1

      Puspus! Me ollaan kaikki just niin hyviä <3

      Poista
  22. Mahtava postaus. Ihmiset, jotka näkevät vain oman napansa, ovat niin ahdasmielisiä ja itse jotenkin heikolla itsetunnolla varustettuja. Onko tummaihoinen uhka? Onko hän kateuden kohde? Pelko siitä, mitä ei uskalla edes ottaa selville? Mitä mitä?
    Rasismi ja syrjintä ovat syvältä ja itsekin kokeneena komppaan, ettei siitä noin vaan päästä yli. "Heitin läpällä...". Just..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Niin, ja sitten kuitenkin jengi käy solariumissa ja ulkomailla, koska haluavat hyvän rusketuksen?? Hmmm.. Ja miten joku ihonväri voi tehdä ihmisestä erilaisen?? Siis jos sydän ja arvot ovat kohdillaan niiiiin...ai ei voi olla hyvä ihminen, jos on tumma?? Ugh!

      Poista
  23. Ihana postaus. Puhut niin asiaa. Vaikka toisaalta tuntuu yhtäaikaa pahalta, että miksi tämänpäivän maailmassa pitää vielä taistella tällaisten asioiden kanssa. Asia on myös itselleni läheinen. Samoja tuntoja olen kuullut läheltä. Rakkaan siskoni mies on eteläisestä Afrikasta. Heidän yksi lapsistaan on myös meidän rakas kummityttömme. Se mikä meille monelle on itsestäänselvää ei heille sitten kuitenkaan niin ole. Toivon teille ja kaikille jotka samojen asioiden kansa kamppailette että pidätte aina päänne pystyssä, te olette rakkaita itsenänne omina persooninanne juuri tuollaisina. Ihon väri on kuin silmien väri. Toisilla on siniset silmät ja toisilla tummemmat. Ja juuri ne ominaisuudet tekevät meistä "meidät". Kaikkea hyvää teille päiviinne ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yeps ja kiitos :).

      Juuri näin! Kaikki olemme tärkeitä ja arvokkaita. En voi ymmärtää miksi joitain haukutaan ulkonäön perusteella :'( ! Niin surullista!

      Kiitos paljon ja samoin sinulle ja perheellesi!

      Poista

  24. Hyvä sinä!!!! Asiaa!!!

    VastaaPoista
  25. Ihana kirjoitus! Olen pienestä pitäen ollut kateellinen mulateille. Noh, edelleen ;) Teillä on kaunein ihonväri ja piirteet niin upeat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah! Mä ajattelin, että sä diggaat musamausta päätellen ;)!

      Poista
  26. Eksyin sattumalta tähän blogiin ja tähän postaukseen. Voin niin samaistua tuohon tilanteeseen, koska ihe oon puoliks suomalainen ja puoliks thaimaalainen. Mieki kuulin tuota neekeri-sanaa lähes joka päivä.. Historian tunneilla ei paljoo naurattanu ku sit alko orjavitsit, ja neekeripojakski haukuttiin sen Agatha Christien kirjan nimen takia. Mie en kestä kuulla tuota sanaa vieläkään, siihen liittyy niin iso tunnelataus että hautaudun loppupäiväks peiton alle itkemään jos sen kuulen. Vituttaa (pahottelen kiroilua) niin paljon, että nuo asiat on minnuun vaikuttanu niin rankasti, että vieläkin pyrin varsinkin kesäsin peittämään mahollisimman ison osan vartalosta, ettei kukaa huomais tätä ihonväriä..

    Käyn nykyään psykoterapiassa ja maksan tosi kallista hintaa siitä, mitä ne yläasteen kusipäät sai aikaan. En todennäkösesti koskaan tuu pääsemään täysin yli näistä peloista. Eikä meilläkään kotona muuten asioista puhuttu. En tiiä oliko miun vanhemmat koskaan valmistautunu siihen, että tääkin asia saattaa tulla eteen. Tuntuu että ei, koska en mie koskaan kehannu sanoo miks minnuu kiusataan. Toisaalta ehkä ne osas sen päätellä siinä vaiheessa ku aloin hautomaan itsemurha-ajatuksia..

    Tuon n-sanan käyttäminen kuulostaa tosi pelottavalta, vaikka perimmäinen ajatus siulla onkin hyvä. Toivottavasti siun lapsikin on omaksunu tuon ajatuksen, että se on vaan sana, eikä lapsi sitten ryntää peiton alle itkemään niinkun mie vieläkin teen. En ymmärrä miten se kokemus on voinu olla niin totaalisen traumaattinen, etten vaan pysty suhtautumaan koko sanaan millään muulla tavalla. Miun reaktio on joko jäätyä järkytyksestä ja itkee loppupäivä, tai aggessiivisesti huutaa (jos kyseessä on joku kaveri joka vaan heitti "vitsillä") että mie en kuuntele enää hetkeekään tollasta puhetta. Huoh, saa nähä pääseekö tästä koskaan eroon..

    Kaikkee hyvää siulle ja perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tosi pahoillani :(.

      Mä tajuan mitä tarkoitat ja mistä puhut ja sana saa minutkin välillä kiehumaan varsinkin, kun sitä käytetään väärin. Ikävä kuulla, että sinulla on noin pahat traumat siitä. Ihmiset ovat niin julmia!! Ja niin kuin tiedämme se kiusaaminen kertoo enemmän niistä ihmisistä itsestään ja siitä kuinka heidän on paha olla. Muistetaan kuitenkin: what goes around, comes around!

      Onneksi tytärtäni ei olla vielä kiusattu ja toivon tosiaan, että kun se tapahtuu niin hän pystyy olemaan tuon sanan yläpuolella!!

      Kaikkea hyvää myös sinulle <3 <3

      Poista

Kiitos! Thank you!

© beauty of life | lifestyle- ja sisustusblogi

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig