keskiviikkona, toukokuuta 18

energia ei riitä kaikkeen - mässääminen


Olen nyt pohtinut tätä asiaa jo jonkin aikaa ja uskon päässeeni kiinni muutamaan ajatukseen. Olen avautunut blogissa suhteestani sokeriin sekä 'ylipainostani'. Silloin, kun syömisiä pitää vahtia, rajoittaa tai laskea, voidaan puhua jonkun asteen häiriöstä. En kuitenkaan tarkoita varsinaista syömishäiriötä vaan lähinnä kieroutuneesta suhteesta ruokaan.


Miksi on niin vaikeaa päästä eroon sokerista?


Syön suhteellisen terveellisesti eli ihan kotiruokaa eikä mitään mäkkäriä, pizzoja tai muuta roskaa. Tottakai sitä tulee joskus käytyä herkuttelemassa, mutta harvemmin. Syön vihanneksia, protskua sekä hiilaria päivittäin. Valitsen ruis- tai kauraleivän vaalean sijaan, en käytä salaateissa kastikkeita ja limun juontikin on vähentynyt huomattavasti. Näin kun kerron asiasta ei välttämättä voisi uskoa, että jokin on vialla tai ongelmia olisi. Mikä sitten mättää?


Miksi on niin vaikeaa päästä eroon sokerista?


Viikottaiset ja välillä päivittäiset mässäilykohtaukset. Yleensä iltaisin. Syön karkkia tai suklaata enkä puhu mistään yhdestä palasta vaan koko pussista.Voin helposti syödä puolikkaan tai jopa kokonaisen juuston ( esim. Luostari ). Jos iltaisin tekee mieli jotain ja herkkuja ei ole niin syön ongelmitta kolme kipollista muroja. Tätä voi siis tapahtua päivittäin ja kun himo tulee en mieti kahta kertaa kannattaako vaan alan mässäämään. Ja niin kuin voitte arvata olo on ihan kamala kaiken tämän jälkeen, mutta silti se voi toistua heti seuraavana päivänä. Ei normaalia.


Miksi on niin vaikeaa päästä eroon sokerista?


Jossain määrin koen, että ruokavalio-projektiin tarvitaan voimia ja siihen kuluu tosi paljon energiaa, kun saat vääntää kättä himojesi kanssa päivittäin. Itse poden tällä hetkellä morkkista mässäilystä, mutta samaan aikaan yritän olla armollinen, sillä elämässä on meneillään aika paljon kaikkea muutakin. Valitettavasti energia ei tällä hetkellä riitä kieltäytymään herkuista. Samaan aikaan on todella surullista ajatella, että tarvitsen ylimääräistä energiaa terveellisesti syömiseen, mutta näin se vaan on. En halua nyt moittia itseäni sen enempää ja onneksi sentään pystyn pitämään itseni jonkinlaisessa ruodussa. Toivottavasti joku päivä pääsisin kauniiseen tasapainoon ruoan kanssa.

Pystytkö samaistumaan fiiliksiini?


SHARE:

37 kommenttia

  1. Kyllä pystyn samaistumaan. Vaikka kuinka olen päättänyt, että nyt saa herkuttelut riittää, niin kunhan tulee ilta, niin pengon kaikki kaapit, josko edes joku keksi löytyisi. Ja jos löytyy vaikka paketillinen täytekeksejä, niin syön ne kaikki. Sitten jälkeenpäin kaduttaa niin vietävästi ja vannon, ettei koskaan enää. Nuorena tällainen ei niinkään haitannut, kun sokerin vaaroista ei silloin vielä puhuttu ja painokin pysyi alhaisissa lukemissa vaikka söi mitä, mutta nyt ei näin enää asia ole. Olen miettinyt jopa jonkinlaista terapiaa, esim. hypnoosia että pääsisi tästä ylenmääräisestä herkkujen syömisestä eroon. Olisko siitä sitten apua, en tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep! Mikä siinä onkin?? Huoh!

      Joo, mitenhän toi hypnoosi? Auttaisikohan se? En olekoskaan käynyt tai kuullut vaikutuksista, mutta olen suhteellisen valmis kokeilemaan mitä tahansa! On kyllä niin kamala addiktio...:(

      Poista
  2. Täällä ilmoittautuu samanlainen herkkupeppu. Olen varma, et mut on varustettu sokerigeenillä. 😊

    VastaaPoista
  3. Pystyn samaistumaan - helposti. Tässä pieni kirjoitus siitä mistä ja milloin oma kieroutunut syömiskäyttäytymiseni alkoi. Teksti on kirjoitettu joitain päiviä sitten ja tässä se on kokoinaisuudessaan.

    "Minun on avattava suuni. En enää pysty pitää asioita sisälläni. On sanottava ääneen se, joka syö minua joka ikinen päivä.

    Elettiin vuoden 2008 kevättä. Olin onnellinen ja iloinen teini-ikäinen tyttö. Kävin koulua, harrastin luistelua ja viihdyin hyvin parhaan ystäväni seurassa. Tein juuri niitä asioita mitä "tavalliset" 17-vuotiaat tytöt tekevät. Jotain sinä keväänä kuitenkin tapahtui.

    Saimme idean laihduttaa pari kiloa kesäksi. Kilot lähtivät hetkessä annoskokoja pienentämällä. Pienentynyt numero vaa'assa teki oloni itsevarmemmaksi ja paremmaksi. Vaatteet sujahtivat helpommin päälle ja turvonnut olo oli poissa. Kaikki asiat tuntuivat paljon paremmilta ja valoisammilta.

    Parin kolmen viikon päästä ruokavalioni oli muuttunut entisestään. Enää ei riittänytkään annoskokojen pienentäminen vaan tilalle tuli useiden ruoka-aineiden rajoittaminen. Ei sokeria, ei pastaa, ei riisiä, ei leipää... - ei mitään, josta sai energiaa enemmän kuin hedelmistä tai vihanneksista. Ruokalassa lappasin lautaselleni vain kevyttä jääsalaattia ilman kastikkeita.

    Kesällä painoni oli laskenut 46 kiloon. Kroppa näytti paremmalta kuin koskaan aiemmin. Bikineissä kulkeminen ei aiheuttanut tuskaa eikä mikroshortsit tuntuneet enää yhtään huonommilta vaihtoehdoilta. Sain paljon kommenttia muuttuneesta ulkomuodostani ja hymyillen otin jokaisen arvostelun vastaan. Hiljaa mielessäni kuitenkin mietin, että tämä ei riitä. Haluan olla vieläkin pienempi ja kauniimpi. Parempi.

    Tuosta alkoi helvetti. Helvetti, joka on kestänyt tuskaiset 8 vuotta."

    Syöminen ei todellakaan ole maailman helpoin asia, sen olen vuosien varrella huomannut. Kultaista keskitietä ja tasapainoa syömisen suhteen etsitään täälläkin. Luovuttaa en aio, en missään vaiheessa. Taistelen kunnes olen saavuttanut terveemmän tavan syödä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, voi :(! Nuo ovat surullisia tarinoita, mutta onneksi halu tasapainoiseen syömiseen on olemassa ja sillä pötkii jo pitkälle <3

      Poista
  4. Kuulostaa niin tutulta. Samojenn asioiden kanssa täällä painitaan. En koe että laihduttaa varsinaisesti tarvitsisi, mutta löytää juurikin terve/järkevä suhde ruokaan ja syömiseen. Joskus saa herkutella, mutta herkkuja vastaan ei saisi joutua tekemään suuria ponnisteluja. Täytyy vaan jatkaa kultaisen keskitien etsimistä, tässäkin asiassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Mun pitäs saada muutamia kiloja pois, mutta mieluten haluaisin tuon terveen suhteen ruokaan!

      Tsemppiä sinnekin!

      Poista
  5. Pystyn pystyn pystyn! Siis samaistumaan. Osui ja upposi. Tuo vie vallan kovasti energiaa kun vääntää kättä tahtoaan vastaan. Olen kuitenkin päättänyt että askel kerrallaan. Vaikka joskus meneekin kaksi taaksekin päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. Tai siis ei kiva kuulla, että sama ongelma, mutta kiva että osui :).

      Huh! Askel kerrallaan.

      Tsemppiä meille!

      Poista
  6. Tuttu tunne ja nyt vaan pakotan itseni tekemään muutoksen, joka ei ole todellakaan helppoa. on niin nuutunut ja ällö olo, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin totaalinen muutos. Sairastun todennäköisesti muuten todella vakavasti. Tsemppiä ja askel kerrallaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei olisi täälläkään muuta vaihtoehto, mutta silti .... niin vaikeaa. Välillä mietin, että mitä pitää tapahtua ja kuinka pitkälle täytyy mennä, että tämä loppuisi?? Huh!

      Poista
  7. Pystyn. Täysin ja 100%:sesti. Kyllä.

    VastaaPoista
  8. <3 Voi kyllä, illat on pahoja!! Olen huomannut sen, että jos illaksi on jotain tekemistä, johon uppoaa intensiivisesti, niin silloin tuota syömishommaa harvemmin tulee. Mutta harvoinpa sitä illalla jaksaa mitään erityistä puuhata, joten on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että illalla jossain vaiheessa mättää itsensä turpeaksi. Voi meitä. :/ Minulla lähti reilu vuosi sitten näkkärien kanssa lapasesta, niitä saatoin syödä illalla parikymmentä, levitteellä kuorrutettuna! Nyt en ole ostanut näkkäreitä vuoteen ja on ollut pikkuisen helpompaan, kun yhtä himottavia juttuja ei ole olemassa.. :') Oma pieni pelastuskeksintöni on kuivat kaurahiutaleet: niitä saatan syödä lusikoimalla kupillisen, ja se riittää helpottamaan iltaherkuttelua.. :)

    VastaaPoista
  9. Kyllä vain pystyn samaistumaan, vähän liiankin hyvin. Levyllinen suklaata menee melkein huomaamatta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh! Niin helposti ja se on kyllä todella pelottavaa!

      Poista
  10. Soitetaanko muru tästä pian, vai jaksatko puhua? <3 <3 I'm here, beibs.

    VastaaPoista
  11. Pystyn samaistumaan tuohon täysin! Mässäily on lähes joka päiväistä, ja sen jälkeinen morkkis painaa niin mieltä kuin vatsaakin. Mutta kun sokeri on niin koukuttavaa! Suolaiset herkut eivät ole oikeastaan koskaan addiktoineet minua, esim. sipseistä en pahemmin edes välitä, mutta se sokeri.. Tän päivän Hesarissakin oli juttua aiheesta, ja allekirjoitan kyllä täysin, että olen itse opettanut itseni sokerihiireksi. Minulla on paha tapa, että AINA ruoan jälkeen täytyy saada jotain makeaa, ja kotona ollessa se pari palaa suklaata muuttuu yhdessä sekunnissa melkein kokonaiseksi levyksi. Mutta miten tuosta riippuvuudesta pääsisi eroon???!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep! Joka päivä!! :( Mä tunnistan myös ton opetetun tavan ja jossain vaiheessa oli sama, että ruoan jälkeen piti aina saada jotain. Mulla on nyt ne illat vahvasti selkärangassa ja kyllä alkaa makunystärät huutamaan, kun kello lyö noin 19.

      Niin, miten eroon?

      Poista
  12. Sulle ihana on haaste blogissani <3

    VastaaPoista
  13. Tuttu tilanne ja asia jonka kanssa on "tapeltu" vuosikausia. Perusruokavalio on kunnossa, terveellinen ja monipuolinen. Mutta napostelu ja "iltatankkaaminen" karkaavat välillä käsistä. Onneksi tätä ei tapahdu päivittäin eikä aina edes viikoittain, mutta toisinaan tulee sellaisia kausia ettei mikään tunnu riittävän. Ja morkkis on taattu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep! Vuosikausia :(! Kuulostaa tutulta ja mulla aika samalla tavalla menee. Mitenhän pääsis sopuun?

      Poista
  14. Helposti pystyn samaistumaan :) Yksi ilta vetäisin melkein pussillisen lakuja, joita en saisi korkeasta verenpaineesta kärsivänä syödä lainkaan. Yöllä en saanut nukuttua, kun paineet nousi pilviin ja olo oli muutenkin aivan kauhea. Ehkä (siis EHKÄ) muistan taas hetken aikaan olla mässyttämättä lakuja. Vielä kun kaikesta muusta saisin yhtä kamalan muistutuksen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah! Siis just noin...luulis seuraavalla kerralla muistavan huonon olon ja morkkiksen, mut ei.....

      Poista
  15. Sokeri on niin ikävä, kun se ruokkii syömään lisää ja lisää. Pienillä askelilla eteenpäin, niin kyllä varmasti siitä menee. Olet jo hyvillä kantimilla, kun tiedostat asian. Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on :( Yep, sit kun vielä tiedostaminen muuttuisi konkreettisiksi teoiksi :)

      Poista
  16. "Valitettavasti energia ei tällä hetkellä riitä kieltäytymään herkuista" tuo lause, ymmärrän koko lauseen ytimen täysin! Ei pysty jos on huono olo, väsymystä, masennusta mitä tahansa. En vaan pysty ja talvella sitten lihon, koska silloin masentaa ja keväällä vähän laihdun, huom. vähän, en koskaan riittävästi.

    Tunnesyömistähän tämä ja en osaa asiassa edes neuvoa, koska olen koko ikäni herkutellut ja nuorena se ei haitannut ja yhtäkkiä wumps lihominen.

    Zemppiä muru <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah! Ihanaa, että joku ymmärtää mua!! Sitäpä juuri, jos on sata miljoonaa asiaa mielessä niin silloin jonkun asian on pakko antaa luisua sormien välistä...ja mulla on se tää herkuttelu!

      Poista
  17. Ooh, I feel your pain. Olen syönyt niin paljon kaikkea kakkaa viime aikoina ja sehän vasta väsyttääkin.. Äh. :P

    VastaaPoista
  18. Tuttu juttu..
    Työreissut ja ressit, lapsiperhe arki, ruuhkavuodet.. iltaisin sitä "palkitsee" itseään juustoleivillä, herkuilla, joskus viinilasillisellakin - ja nehän vain väsyttää lisää.
    Joskus olin sellainen sporttinen energiapakkaus, kunpa joskus pääsisi siihen fiilikseen takaisin! Kun syö hyvin, nukkuu hyvin ja jaksaa liikkua, se on sellainen hyvä kierre. Mutta harmillisen helposti se juna nytkähtää väärälle raiteelle..
    Toisaalta muistetaan olla armollisia itsellemme. Myös se lepo ja herkuttelu hyvällä omalla tunnolla ovat tarpeellisia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep! Juurikin näin! Ihmeellistä tuollainen 'palkitseminen' ja siksi minäkin sitä kutsun!!

      Tottakai on ja täytyy olla armollinen, mutta joka ilta???

      Poista
  19. Voin vakuuttaa, että olet täysin normaali ihminen, kuten kommenteista näkyykin. Todella harva meistä oikeasti syö 100% terveellisesti ja aina niin, että puolet lautasesta on salaattia. ;) Makean himohan ja ahmimisen haluhan kertoo vaan siitä, että on ihmislajin edustaja - geenimme on rakennettu tähän, ja on siinä mielessä luonnottomampaa jos herkkuja pystyy vastustamaan mielettömällä itsekurilla.

    Linjoille parasta syöpöttely tietysti ei ole, ja sen olen innokkaana ilta-ahmijana itsekin saanut peilistä huomata. Tänäänkin söin todella kevyesti koko päivän, mutta kun pääsin kotiin illalla, niin tässähän minä olen ja syön kaikennäköistä näytön ääressä. :)

    Jos miettii, niin eihän se iltaisin syöminen nyt mikään kovin suuri synti ole, mutta jos se pahalta tuntuu niin voi koittaa juurikin korvata ne ilmeisimmät sokeriherkut jollain muulla, itselläni esim. hyvä suolainen ruoka toimii samoin. Herkku kuin herkku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Tiedän, etten ole yksin ongelmani kanssa ;).

      Mä aina mietin, että miten on niin vaikeeta laittaa ne porkkanat ja omenanpalat siihen kippoon karkkien sijaan?!

      Poista

Kiitos! Thank you!

Blogger Template Created by pipdig