torstaina, kesäkuuta 9

diippii shittii


Mä oon pohtinut ja miettinyt ja pähkäillyt ja analysoinut viime viikkoina aika paljon omaa oloani. Tunnen ahdistuneisuutta ja mulla on jotenkin pöhnä olo...syystäkin. Olen suorittaja. Mä teen ihan hirveästi kaikkea, yhtäaikaa ja kaikki mitä teen tuntuu olevan yhtä suorittamista. Oli se sitten kodin siivoamista, töiden tekoa, lepäämistä, blogia, lukemista, urheilua, jne. Siis periaatteessa kaikkea mitä teen.





Siihen päälle vielä kaikki pitäisi saada mahdollisimman pian valmiiksi tai tehtyä eli tahti on myös aikamoinen. Tämä johtaa väistämättä siihen, että kaikki tulee loppuen lopuksi tehtyä puoliteholla ja puolihuolimattomasti. Mä en esimerkiksi pysty tekemään yhtä asiaa kerrallaan. Jos oon puhelimessa laitan samalla pyykkejä tai tyhjennän tiskikonetta. Jos pesen hampaita siivoilen samalla keittiön pöytää tai keräilen lattialla lojuvia vaatteita. Jos katson telkkaria kirjoitan samalla blogia tai editoin kuvia. Jos lepään käyn samalla läpi muiden blogit, instat ja snapchatit. Sit jos joskus suon itselleni sen hetken, etten tee fyysisesti mitään niin voitte olla varmoja, että mun mielessä pyörii sata ja yks asiaa mitä kaikkea voisin tälläkin hetkellä tehdä.






Aika raskasta. Mä ihan hengästyin, kun kirjoitin noita asioita ylös ja sanon ne ääneen. Mulla on aina jotain mitä pitäisi tehdä. Olenkin kironnut viime viikkoina koko 'pitäisi'-sanan ja yrittää olla käyttämättä sitä. Aikamoista, eikä ole ihme, että olo on hieman ahdistunut, kun on vetänyt tätä rallii 36 vuotta. 






Mulla on myös tosi surullinen olo. Miten voin kohdella itseäni näin? Miten voin vaatia itseltäni näin paljon? Musta tuntuu, että mittaan jollain tapaa mun arvoa noiden tekemisien kautta. Eli mitä enemmän teen sen parempi ihminen olen. Mikä on tietenkin ihan paskapuhetta. Mä myös huomaan saavani tyydystä siitä mitä enemmän asioita olen saanut aikaan, joka myös on ihan kieroutunutta ajattelua. Sen verran voin kertoa teille, että kertaakaan kukaan ei ole koputtanut oveen ja tuonut mulle mitalia näistä 'upeista suorituksista', joita olen tehnyt kaikki nämä vuodet.



idkuva



No, nyt ollaan siinä pisteessä, että mä en jaksa enää. En vaan yksinkertaisesti jaksa. Mä en ole läsnä yhdessäkään tilanteessa ja poltan itseni loppuun, jos jatkan samaa rataa. NYT LOPPU.
Helppoa se ei tule olemaan, ei. Sitä en kuvitellutkaan, mutta olen kuitenkin valmis kohtaamaan ne vaikeudet mitä matkan aikana tulee, koska uskon sen olevan sen arvoista. Ei mulla ole mitään valmista kaavaa tai keinoa miten tämän teen, mutta pienin askelin ja hetki kerrallaan. Eilen katsoin yhden ohjelman ilman, että tein mitään muuta sen aikana ja voi että se tuntui hyvältä. Tämä saattaa kuulostaa hassulta ihmiselle, joka ei kärsi samasta suorittajuus-ongelmasta, mutta nyt kuitenkin katse tulevaan ja kohti rauhallisempaa elämää.





Onkos siellä ruudun toisella puolella suorittajia vai pystyttekö olemaan jokaisessa hetkessä läsnä?


SHARE:

48 kommenttia

  1. Hyvä juttu, että olet tiedostanut asian ennen kuin on liian myöhäistä. Tuossa vaiheessa kun viheltää pelin poikki, matka parempaan on lyhyempi kuin siinä liian myöhäisessä vaiheessa. Itse olen entinen suorittaja, joten tiedän mistä puhun. Edelleen joka päivä kamppailen sen kanssa, että tietyissä asioissa se suorittaminen ei lähtisi lapasesta. Helpottavaa on ollut kuitenkin huomata, että yhtä asiaakin kerralla tekemällä pystyy ja ehtii, pitää vaan olla armollinen itselleen. Vaikeaa se toki aluksi oli, kun ei niin tehokas suorittaja tuntee noissa tilanteissa sitten itsensä laiskaksi ja saamattomaksi, huonommaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olen tiedostanut tämän jo jokin aika sitten ja sehän onkin ihan parasta. Muuten ei voi päästä eteenpäin ellei tunnista ongelmaa.
      Tämä vaatii harjoittelua enkä tiedä poistuuko koskaan, mutta uskon kuitenkin vahvasti siihen, että helpotusta on tiedossa :)

      Poista
  2. Mä niin tiedän.. Näin kesäloman kynnyksellä olen jo muutamille myöntänytkin että olen aika väsynyt.. Sanoin miehellekin et nyt pitää alkaa tehdä elämälle jotain, en halua et koko ajan on kiire ja "pitäis tehdä" -lista koko ajan päässä. Blogi ja some ovat jääneet vähemmälle, ehkä siksikin että töissä joudun nyt tekemään niitäkin enemmän. Tää on kauheen kiusallinen vaiva kun tavallaan toivoo ettei tarvis tehdä mitään mut silti tavallaan haluais koko ajan tehdä jotain. Onneks on noi pienet lapset joita varten ja joiden avulla tulee rauhoituttua ja otettua aikaa "turhaan". Tuskin muuten köllähtäisin sohvalle lukemaan tai menisin hyppimään trampalle.. Joo mut summa summarum,tiedän sen kun suorittajan tähtihetkiä on katsoa telkkaria tekemättä yhtään mitään samalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva! Tai siis ei kiva, mutta kiva kuulla, että mua ymmärretään :).

      Siinä olet oikeassa, että kun hengaa pienten ihmisten kanssa niin silloin siinä on läsnä ja voi hetkeksi unohtaa kaiken muun <3

      On se kumma miten tuo mieli toimii. Kroppa ja mieli huutaa lepoa, mut silti se ruoska heiluu siel taustalla. Huh! No pienin askelin kohti rauhallisempaa elämää <3

      Poista
  3. <3 entinen suorittaja täällä lähettää voimahalin. Kaikki ei aina täydy olla täydellistä ja kun sen sisäistää vapautuu hurjasti energiaa. Olet jo pitkällä, kun olet oivaltanut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä voin niin kuvitella, että energiaa vapautuu ihan hurjasti! Jo nyt huomaan vaikutuksia <3

      Poista
  4. No niin, kuulostaa niin tutulta, että olisin voinut itse kirjoittaa tämän. Tähän lisäksi se, että hermot tuntuu olevan liian kireällä kokoaikaisen suorittamisen takia ja yöunetkin kärsivät... Olen myös huomannut, että suorittamisesta tuleva tyytyväisyys kestää vähemmän aikaa kuin ennen, aina pitäisi olla jo pian suorittamassa lisää. Ehkäpä itsekin täytyy alkaa pyristelemään pois tästä tavasta. Tsemppiä sun matkalle! <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kiteytetty!! Ja apua, ihan samat havainnot on tällä! :o

      Poista
  5. Mä allekirjoitan jossain määrin tän myös, mutta kyllä mä osaan myös vastapainoksi keskittyä todella hyvin hetkessä elämiseenkin. :) Mulla ongelma on ehkä enemmän siinä, et osaan tunnistaa ne hetket kun ei oikeasti tarvitse tehdä mitään vs. ne hetket kun suorittaminen tekee ihan hyvää. :) Tsemppii, muru iisaamiseen. Nähdään pian? <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä! Kyllä mäkin joissain tilanteissa ja paremmin nyt, kun siihen vielä kiinnittää huomiota :)

      Ja sitä en missään nimessä sano, että nyt tarvis alkaa "laiskistuu", mutta just toi et kuuntelee sitä oloaan. Maailma ei kaadu, jos ei kotona ole TIPTOP joka h*lvetin päivä! Se on ihan ok ;). Mutta samaan aikaan olen kuitenkin perusluonteeltani reipas ja tekeväinen. I think you know what I mean ;)? JOOO! NÄHDÄÄN!

      Poista
  6. Mä oon aikasemmin ollut kauhea suorittaja - koulussa se kiltti tyttö, jolla oli aina läksyt tehtynä, kaveripiirissä aina se, jolla oli aikaa auttaa muita ja harrastuksissa ja töissä se, johon muut pystyi luottamaan. Niissä piirteissä ei toki mitään pahaa ole, mutta hukutin itseni jossain vaiheessa sen kaiken alle. Viime syksynä irtisanoutuessani työstäni, tajusin vihdoin, että MUN täytyy olla tärkeyslistani ensimmäisenä. Jos mä en voi hyvin, ei mulla ole voimia auttaa muitakaan. Ja paras palaute onkin ollut se, että musta on tullut jälleen oma itseni. Nyt kun olen löytänyt oman juttuni ja osaan kuunnella itseäni ja tarpeitani, olen oppinut myös hetkessä elämistä. Ja se on aika huikeaa, kun osaa pysähtyä ja vain nauttia siitä ympäröivästä hetkestä <3 Tsemppiä ihana, oot jo matkalla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan! Mä kans oon AINA tehnyt paljon muiden eteen ja hakenut sillä sitä hyväksyntää, yms. Juuri noin, amen. SUN täytyy oikeesti olla se #1 sun elämässä. Ei kukaa muu kuitenkaan pidä susta huolta tai tee onnelliseksi.

      Yes! Oon ollut jo pidemmän aikaan nyt vaan kakistin tän tännekin ulos ;) Kiitos <3!

      Poista
  7. Word!! Hyvin paljon samankaltaisia piirteitä on myös minussa. Ehkä osaan sinua enemmän olla tekemättä mitään, mutta noilla hetkillä pyörii todellakin koko ajan se "pitäisi" mielessä.. Eli on huono omatunto ja ajatuksissa ne hommat, joita pitäisi silläkin lötköilyhetkellä tehdä! Ehkä pahinta on juuri ne ajatukset. Että on huono ihminen, jos ei koko ajan saa aikaan jotain. Että pitäisi tehdä sitätätäjatuota ja vasta sen jälkeen olisi ansainnut lepohetken. Tiedän, että itselläni tämä on peruja vanhemmiltani: he ovat "vanhaa" kansaa, joka koko ajan tekee jotain. Siis koko ajan! Vasta kun ilta koittaa, heidän on "luvallista" asettua iltarauhaan. Kun tuota menoa on koko elinikänsä katsonut, niin ei ihmekään, että näkee itsensä lötkönä laiskimuksena. :') Parhaimmat lepohetkeni saan ystävien kanssa hengaillessa, silloin voi oikeasti keskittyä hetkeen ja olla tekemättä mitään. Harmi, että noita hetkiä ei ole tarpeeksi. :/ Mutta hei, olen osannut viimeisen viikon aikana sanoa "ei" kahdelle työjutulle! Olkoon siinä vapauttava startti hölläämiselle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Word :)!

      Aivan, se saakelin 'pitäisi'! Ihan hanurista!

      Sama täällä. Niin mullakin tämä 'opittu' sieltä lapsuudenkodista. En muista hetkeäkään, että äiti olisi vaan istunut ja ollut tekemättä mitään! Aina rätti tai kudin ja joku luuta kädessä. Huh! Hyvä kysymys onkin, että haluanko jatkaa samaa ja siirtää tämän ongelman lapselleni? Arvaat varmaan vastauksen!

      Hyvä sinä! Askel kerrallaan <3

      Poista
  8. Kuulostaa kovin tutulta ja huomaan olevani, väsynyt, levoton ja ahdistunut. Juu telkkaria kun katson, ääh en telsua edes katso, vaan koneelta, niin johan selaan tai vastaan kommentteihin jne. luurilla. Oikeastaan lepään vain koiran kävelylenkeillä, tosin ukkelin kanssa tällä hetkellä keskustelut pyörivät samojen asioiden ympärillä, miehen vanhempien sairastuminen muistisairauksiin puhututtaa, askarruttaa, pelottaa eli ei lepoa silloinkaan.Tällä hetkellä olen energinen kiitos Ubikinonin, mutta väsynyt, nettiväsynyt, väsynyt omiin toimintatapoihin. Milloin mieli lepää tai sanoo poks. Yritetetään yhdessä muru, mennään ulos kirja kädessä, hetki aivolepoa antaa jo paljon. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep! Juuri noilla sanoilla voisin kuvailla omiakin fiiliksiä! Juuri näin! Ihan sama..väsynyt omiin tapoihin ja halu päästä eteenpäin on suuri! Silloin ei auta muu kuin katsoa sinne peiliin ja tehdä asioille jotain! Pikkuhiljaa ja asia kerrallaan <3

      Poista
  9. Hyvä, että pysähdyt. Mulla on ollut sama juttu pitkään, että ei pysty keskittymään vain yhteen juttuun. Tuossa kuukausi sitten havahduin, kun istuin katsomassa telkkarista lempparisarjaani ja tuntui siinä istuessa, että on kiire. Siis täh, kiire katsellessa ohjelmaa?! Mutta joo, aivoista tulee tollasessa tilanteessa sekametelisoppa ja rattaat ei meinaa millään pysähtyä. Siinä vaiheessa on pakko pysäyttää väkisin, koska seuraukset eivät ole hyvät. Kuten sanoit, se ei ole helppoa vaan vaatii jonkin verran pusertamista, että antaa muiden asioiden olla sen aikaa kun keskittyy yhteen. Lopputulos on silti rentouttava, kuten itsekin huomasit. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes! Tätä on harjoiteltu jo jonkin aikaa :)

      Hah! Älä muuta sano. Mihin kiire? Mulla monesti samoja fiilareita ei ehkä telkkuu kattoessa, mutta esim. kotitöitä tehdessä. Sitku mietin et minne sul oli kiire..niin ei ole edes vastausta! Huoh!

      Tsemppiäää :)

      Poista
  10. Täällä todellakin on. Kuin olisin lukenut omaa kirjoitustani. Menen laittamaan pyykkiä, samalla ohikulkiessani siivoan keittiön, jäänkin tekemään sitä tätä ja tuota. Mikään ei tule tehtyä yksi juttu kerralla-periaatteella. Telkkaa ei todellakaan voi katsoa ilman että samalla tekee jotain muuta. Blogia en jaksa enää ajatellakaan vaikka haluaisinkin ja aiheita on mielenpäällä. Olenkin päättänyt ottaa siitä kesälomaa. Someloma tulee varmasti itselläni tarpeeseen. Tsemppiä sinne. Ollaan itsellemme armollisempia 😗💟👭

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniin! Mulla muuten ihan sama..aina jää johonkin matkan varrella enne kuin pääsee itse kohteeseen!! Yksi asia kerrallaan on tosi vaikea toteuttaa!

      Tsemppiä <3

      Poista
  11. Mä yritän suorittaa, mutta kaikki jää kesken, tai ainakin ne, mitkä ei kiinnosta. Mutta sama juttu, kaikkea pitää tehdä yhtä aikaa. Samoin itsekritiikki on kamalan kova :/.

    Tsemppiä sulle, on järkevää yrittää liiasta suorittamisesta pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuokin on totta! Yleensä tekee niitä asioita mitkä kiinnostaa! Itsekritiikki on kyllä p.a.h.i.n!!

      Kiitos!

      Poista
  12. Niin pitkälle kun vaan muistan, niin aina mun on pitänyt tehdä sitä ja tota! Ja sitten kun oon siellä, niin teen sen ja sitten viel tuon - mitä tapahtuikaan, kun en siihen pystynyt?! Ihminen palaa loppuun ihan väkisin...

    Nykyään osaan ottaa rennosti ja olla vaan, mutta jossain syvällä SE joku yrittää edelleen kysellä: "Mitä toiset ajattelee, kun et ole tehnyt mitään?" "Toisilla on tuollaista ja ne teekee kaiken tuon ja tuon... ja minä vaan olen".

    Voi kun oppisi olla vaan ja rauhoittua ja siihen päälle vielä muistaisi, että ei niistä toisten mielipiteistäkään tarvitse välittää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano!Lopputulos ei voi olla muu kuin loppuunpalaminen!!

      Mä kuulen tuon saman äänen aina ja taidan tietää kuka siellä huutelee!! Ja just toi muihin vertailukin on ihan pöllöö!! Ihan sama mitä muut tekee, aina on joku joku tekee enemmän...ja kelle sitä oikein todistelee edes näitä tekemisiä??

      Niin helppoahan tämä ei ole niille, jotka tästä kärsivät! Tsemppiä sinnekin!

      Poista
  13. Aivan kuin minun ajatuksiani olisit kirjoittanut. Minä toivoisin joskus että voisin katkaista ajatusten virran, koska heti aamulla kun saan silmät auki alkaa mielessä juosta tehtävien ja tekemättömien asioiden loppumaton lista, enkä saa ajatuksia pysähtymään. Ja kun koskaan ei kuitenkaan voi olla valmis, vaan aina pitää jostain päästä aloittaa uudestaan alkaa potemaan syyllisyyttä ja epäonnistumisen tunteita ja vähättelemään itseään, että miten sinä et nyt tuohonkaan pystynyt. Mittaan myös päivien arvoa tehtyjen asioiden määrällä, ja jos jonain päivänä en ole ns. saanut mitään tehtyä, on illalla järjetön morkkis... Huoh, miten tästä pääsee eroon....?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep. Voi kun joskus voisi edes päiväksi pysäyttää tuon rullan pään sisällä!

      Siis juurikin noita samoja ajatuksia täällä pohditaan. Sit kun on saanut tehtyä jonkun jutun niin voit olla varma, että toinen odottaa kulman takana. Mä yritän usein viel huijaa itteeni, että kun saan tän valmiiksi niin voin chillaa. Paskan marjat! Ei se ikinä siihen lopu..aina on jotain!!

      Niin. Kannattaa käydä ainakin tutustumassa hidastaelamaa.fi -sivustolla. Siellä saa hyviä vinkkejä asioihin. Ja mulla auttaa terapia :)

      Poista
  14. Kuinka tää tuntuikaan ihan omasta kynästä tulleelta tekstiltä. Ihan samanlainen täällä. Mä en osaa suoda millään itselle hetkeä että oikeasti vain olisi. Eikä tekisi samalla mitään. Olen ollut tosi väsynyt ja pitänyt ottaa päikkäreitä. Ja kuinka huonoa omaa tuntoa siitä koen koska sillä ajalla voisi tehdä paljon k a i k k e a . Eli tiedän tunteesi!!

    Paljon voimaa sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep! Kyllä se kroppa jossain vaiheessa alkaa kertoo sulle, että on aika hidastaa!!

      Voimia sinnekin :)

      Poista
  15. Hei, hienoa että tiedostat itse nuo asiat ja ymmärrät että nyt pitää relata. Itse havahduin (tai pikimmiten kasvoin pikkuhiljaa) siihen ajatukseen että haluan lapsieni muistavan minut ihan muista jutuista kuin siitä kuinka paljon tein töitä tai kuinka siistiä meillä olikaan. Läsnäoloa ja hyvää flowta :) hyvä kirjoitus taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep! Tosi hienoa :)

      Tota oon just miettinyt! Haluanko antaa tämän saman "vamman" lapselleni ja vastaus on tietenkin EN! Muutosta kohden <3

      Poista
  16. Kuin omalta näppäimistöltä tuotettua tekstiä. :) Nytkin tuntuu, että ajatukset laukkaa kahtasataa pään sisällä, kun pitäisi ehtiä tsekata insta, Pinterest ja pari postausta, Elloksen ale ja kaikki huomiselle valmistavat jutut ennen nukkumaan menoa. ;) Älytöntähän tämä on. Alanpa itsekin tietoisesti pyrkiä pois tuosta pitäisi -sanasta. Itsellä toimii todellisena stopparina kirjan luku (telkkaria katsoessa voi mainoskatkot käyttää muuhun) tai se että leikin tai pelaan lasten kanssa. Silloin eletään hetkessä. Ihana kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just noin! Samat täällä..en oo päivään lukenut ihmisten postauksia..apua..pakko!!

      Joo, mä kans kiroan ton pitäisi. Nyt on pari kertaa tullut se mieleen ja olen ihan ääneen sanonut: mun ei PIDÄ mitään. Teen jos jaksan ja huvittaa. ;)) Auttaa kummasti!

      Kiitos!

      Poista
  17. Tunnistan entisen itseni tuosta kirjoituksesta. Olin suorittanut ja suorittanut, miellyttänyt muita, osallistunut kaikkeen, aina minulla oli aikaa auttaa muita... Kunnes, olin jäädä synnytyssaliin kuopuksen synnyttämisen yhteydessä. Herättyäni ja kun olin kuullut mitä oli tapatunut, tajusin mikä elämässä on tärkeintä. Tärkeintä on elää tässä ja nyt, nauttia jokaisesta hetkestä. Raha (olen vaihtanut alaa tämän jälkeen) ei tuo rakkautta, onnea, terveyttä. Matkustelu ei ole välttämätöntä. Ja, ryppyiselläkin paidalla voi lähteä ulos sekä villakoiria voi pitää välillä lemmikkeinä.
    Joten, hyvä että olet huomannut "ongelmasi" ja olet valmis tekemään muutosta, ennen kuin on myöhäistä. Haleja ja voimia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on!!! Olet täysin oikeassa <3

      Poista
  18. Et tosiaan ole yksin tämän ongelman kanssa, kuten kommenteistakin voi päätellä. Samanlaista vikaa täälläkin, pää meinaa ylikuumeta välillä loputtomista to do -listoista ja keskittyminen yhteen asiaan on lähes mahdotonta. Hyvä, että olet tiedostanut tilanteesi ja nyt tekemässä konkreettisia muutoksia toimintaasi. Pienetkin teot ja saavutetut rauhoittumisen ja läsnäolon hetket vievät eteenpäin ja ovat varmasti palkitsevia! Tämä oli hyvä muistutus itsellekin aiheesta, kiitos siitä ja tsemppiä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, en ajatellutkaan :). Yllättävän moni 'kärsii' samasta dilemmasta! Huoh!

      Kiitos <3

      Poista
  19. Entinen suorittaja ilmoittautuu!

    Mä olen ollut pienenä se reipas tyttö, jota ei haittaa, että muutetaan liian usein. Teini-iän kapinointivaiheen jälkeen olin se nuori tyttö, joka otti kunnia-asiakseen tienata omat rahansa itse. Tää kaikki johti siihen, että olin 23 vuotiaana vetämässä 3000 neliön osastoa tavaratalossa ja mulla oli 12 alaista. Yritin näyttää, että minähän pärjään. 26 vuotiaana mulla oli oma osasto ja toimin koko tavaratalon johtajan sijaisena. Pelkkää suorittamista. Nyt, kantapään ja sairastelun kautta, olen oppinut olemaan vähän rennompi. Saatan jättää lehtipinot lojumaan pöydälle, ottaa kokonaisen päivän lukemiselle ja levolle, jättää varpaankynnet lakkaamatta, puseron silittämättä tai tilata Foodoralla valmisruuan jos en jaksa kokata. Voin ohittaa noita pieniä asioita, joita ennen olen pitänyt merkkinä siitä, että mulla on elämä hallinnassa. Mikään ei ole toistaiseksi mennyt peruuttamattomasti pilalle :D Suosittelen.

    Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wow! No sä olet tehnyt nuorena hommia! HUH!

      Mä voin niin kuvitella, että muutos aiheuttaa vaan hyvää <3

      Poista
  20. Heissan, satuin eksymään blogiisi äsken ja luin tekstisi ja kommentteja. Luin joskus "vaivasta" nimeltään aikuisen naisen adhd. Eli juuri tuota, tarttuu siihen, tekee tätä ja suunnittelee jo tuota. Suunnitelmia on enemmän kuin jaksaa muistaa ja lopulta ei saa tehtyä mitään loppuun. Itsekin olen yrittänyt keskittyä tekemiseen teemalla ei se maali, vaan matka. Joskus onnistuu, useimmiten ei, mutta hyvällä mallilla olen, en enää aloita uusia sukkia vaikka edelliset on vielä kesken (välillä kyllä sorrun silti). Ja lohduttaudun sillä, että minäkin olen vain ihminen :) tsemppiä jatkoon! -katjuska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun eksyit ja jätit kommentin :)

      Näinhän se menee, joskus onnistuu ja joskus ei! Elämä <3

      Kiitos paljon!

      Poista
  21. Tunnistan itseni liiankin hyvin tuosta,mutta oon oppinu tiedostamaan asian.Välillä osaan jo relata!mutta vielä on paljon opittavaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, en siis selkeästi ole ainoa suorittaja enkä niin kuvitellutkaan! Hyvä puhua näistäkin asioista, joiden kanssa painii...

      Niin täälläkin, mutta päivä kerrallaan ja hyvää tulee! Tsemppiä sinnekin :)

      Poista
  22. Olipa hyvä kirjoitus!<3 Tuntuu monesti että ympäristö antaa suorittamis painetta myös. Semmosta et siihen ei välttämättä havaihdu ihan heti. Montakertaa olen huomannut että jos kaveri tai kuka vaan kysyy että "mitä aiot tehdä tänään" ja hyväksyttävä vastaus on semmonen missä on ladottuna kilometri kaupalla tekemättömiä asioita mitkä pitäisi tehdä. :D Ja tää nyt on vain yksi pieni esimerkki minkä olen laittanut merkille :) Mutta se on jo yksi voitto että asian tiedostaa ja vielä parempi se että haluaa tehdä sille jotain :)

    Be balanced, not pressured <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon H <3

      Hyvin sanottu! Kukaan kuitenkaan loppuen lopuksi laske kuinka siisti sun koti on tai kuinka paljon sait aikaan. Ole ja elä <3

      Poista

Kiitos! Thank you!

Blogger Template Created by pipdig