maanantai 12. syyskuuta 2016

sitä joko vihaa tai rakastaa


Musta tuntuu, että juoksu on sellainen asia, jota joko vihaa tai rakastaa. En ole hirveän monelta kuullut, että 'on se ihan kivaa' tai 'juoksen, kun on pakko'. Itse hurahdin aikuisiällä, vaikka tosin juoksu on ollut vahva osa lajia, jota harrastin nuorena. Se oli kuitenkin lähinnä spurtteja kentän päästä päähän eikä kunnon pitkiä lenkkejä.


juoksu harrastuksena

juoksu harrastuksena



En yhtään muista milloin hurahtaminen tapahtui, mutta sen jälkeen, kun muutimme takaisin Suomeen. Aluksi en jaksanut juosta 10 minuuttia pidempään ja olihan se aika tylsää. Pikku hiljaa aloin kuitenkin huomata tuloksia ja joka kerta jaksoin juosta aina muutaman askeleen enemmän, kunnes oltiin 10 kilsan pituisissa lenkeissä. Ihan mahtava fiilis ja sellaista itsensä ylittämistä, ettei mitään rajaa. Jos jotain niin kehityksen näkee tässä lajissa alta aika yksikän ja se lienee yksi motivoivin tekijä. Pari vuotta sitten harrastus joutui jäämään, sillä sain kantapäähäni luupiikin ( joo, just sen keski-ikäisten naisen vaivan ). Se oli isku päin kasvoja, sillä juoksu oli niin lähellä sydäntä. Ei auttanut muu kuin pitää pieni breikki ja kai siinä vuosi meni, kunnes kantapää oli taas normaali eikä sen jälkeen ole vaivannut. 



juoksu harrastuksena

juoksu harrastuksena



Niin kuin kerroin viime vuonna en juurikaan ahteriani tuolilta nostanut, mutta nyt liikunta on taas mukana arjessa ja olo on mitä parhain. En voi tarpeeksi hehkuttaa tätä hyvää oloa, jota saan urheilusta. Oon käynyt lenkillä, jumpannut, vetänyt porrastreeniä, fillaroinut ja kaikkea muuta kivaa. Ja tiedättekö mikä tässä kaikessa on erilaista kuin ennen? En enää suorita liikuntaa vaan teen sitä mikä tuntuu hyvältä. Muistan aikoja, kun käytin Sport Trackeriä ja mm. punaisissa valoissa laitoin sen kiinni saadakseni mahdollisimman tarkan lopputuloksen. Ihan älytöntä. Nyt en mittaa mitään tuloksia, matkoja tai aikoja vaan juoksen just niin pitkään ja niin kauan kuin jaksan. Erittäin vapauttavaa ja liikunnalla on ihan eri merkitys elämässä kuin ennen.



juoksu harrastuksena


Hyvä musa soimaan ja töppöstä toisen eteen.

Noo, vihaatko vai rakastatko?

// You either hate it or love it. Running.

SHARE:

28 kommenttia

  1. Kun makuun pääsee niin rakastan liikkumista yli kaiken! :-) Tuntuu että aina tulee vaan jokin pysäytys, ja taas aloittaa alusta ( flunssa tms ). Mutta, se riemu! :-)

    Uuden viikon iloa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes, liikkuminen on kyllä niin ihanaa, ettei mitään rajaa! Miten se onkin, että tosi usein liikunnan aloittaessa sitä tulee kipeeksi!

      Poista
  2. Mun lenkkeily on kävelyä, mutta joskus salaa vähän toivon, että jaksaisin juosta. SportsTrackeria tulee käytettyä, mutta tulokset jää kyllä analysoimatta. Musaa en kuuntele, mieluummin olen omissa ajatuksissani, jos yksin olen liikenteessä. Vähän enemmän pitäisi saada tämä ahteri ylös sohvalta, esim. juuri nyt - aurinko näyttäisi paistavan :D

    Ihanaa ja reipasta uutta viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kävelykin on hyvä ja parempi kuin ei mitään!

      Mä kans joskus kuunteleen musaa ja joskus lintuja :). Se on kyllä tosi rentouttavaa olla luonnossa ja varsinkin, kun aurinko paistaa!

      Samoin <3

      Poista
  3. Minä teen kävelylenkkejä. Polveni eivät varmasti kestäisikään juoksumatkoja. Nyt olen aikeissa aloittaa pyöräilyn pitkän tauon jälkeen. En toki mitään hikipolkemista, mutta sellaista kuitenkin että jalkojen lihakset vahvistuisivat.
    Mukavaa maanantaita sinulle ja kivoja juoksulenkkejä raikkaassa syysilmassa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävelylenkit ovat myös kivoja ja pyöräily! Sitä harrastetaan minin kanssa usein :) Monesti olemme olleet jopa 4 tunnin pyöräilyretkillä :)

      Samoin sinne!

      Poista
  4. Rakastan juoksemista <3 Juoksin nyt odotusaikanakin niin kauan kun hyvältä tuntui, mutta nyt ollaan taas tauolla. Ja vitsit sen näkee kyllä kropastakin silloin kun juoksulenkit kulkee ja ovat säännöllisesti elämässä mukana. Ja se olo lenkillä ja sen jälkeen on ihan parasta!
    Oikein mukavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, niin mäkin :). Siinä oot oikeessa, kun juoksu luistaa niin olo on kyllä mitä parhain!Jotenkin sitä on kevyempi olo! Mä tykkään niin paljon!

      Samoin!!

      Poista
  5. Mulle tuo juoksu on just sitä tykkään/en tykkää, riippuu ihan kuinka tossu kulkee. Välillä voisi juosta vaikka maailman tappiin saakka ja välillä taas jo minuutin jälkeen tökkii.

    VastaaPoista
  6. Juokseminen ei vaan ikinä ole onnistunut, aina tullut penikkatauti. Mutta hikilenkki on koiran kanssa loistojuttu, tosin jos jyystää herkkuja kaiket päivät, ei se mitään kroppaan ole auttanut, mutta mieleen kyllä.

    Mukavaa viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh no! Penikat ovat inhottava vaiva tai olen kuullut!! Hikilenkit ovat kyllä parhaita!

      Samoin <3

      Poista
  7. Ehkä joskus vielä jaksaisin tehdä juoksulenkille mutta tällä hetkellä mennään kävellen. Matkaa mittaan ihan vain huvin vuoksi.
    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juokseminen on kyllä tosi kivaa ja voihan sitä juosta puolet ja kävellä puolet, jos pystyy :)

      Samoin!

      Poista
  8. Hyvä sinä! Mä en oo taas juossut pariin vuoteen ollenkaan, mutta joskus se aika taas tulee, että juoksen. Nyt on salitreeniä ja reipasta kävelyä. Ihanaa viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yes! todellakin hyvä minä!

      Kaikki urheilu on hyvästä ja pitää mielen virkeänä <3

      Poista
  9. Juokseminen ei ole mun juttu, polvet niskoittelee vastaan, vaikka haluaisinkin kyllä juosta... Koirien kanssa kävelyä siis aamuin illoin sen tilalla. Pitäisköhän koittaa lähteä ihan pururadalle, nimittäin polvet kyllä sietää juoksemisen pehmeällä alustalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloi ei kyllä kannata juosta, jos polvet oikuttelevat!! Pääasia kuitenkin, että liikkuu!! Mä huomasin eilen, että kovalla alustalla juokseminen kävi mun penikoihin ja kun siirryin hiekalle niin johan helpotti!

      Poista
  10. Mulla on vähän semisuhde juoksuun, inhoan käydä juoksulenkillä, rakastan käydä kävelylenkillä, mutta toisaalta rakastan juosta tunnin bodyattackissa kun joku käskee. :D Yksin pihalla juokseminen on vaan niin puuduttavaa, kävellessä ehtii sentään mietiskellä, mutta juoksemiseen pitää jonkun toisen jumpassa käskeä. Reipasta uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep!Jokaisella näyttää olevan erilainen suhde juoksuun ja riippuu tilanteista pitääkö vaiko ei? :)

      Samoin sinne :)

      Poista
  11. Juokseminen on niin ihanaa, itselläni vaan tuo operoitu nilkka ei nyt vaan tunnu kuntoutuvan. Kerran viikossa 5km on ihan ok, mutta ei enempää ja useammin. Aika näyttää, tuleeko kestämään vai täytyykö mun vaan tehdä reippaita kävelyitä. No, ei sekään huono liikkumismuoto ole!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Aivan ihana laji :)

      Joo, reipas kävely on tosi hyvä liikuntamuoto!

      Poista
  12. Olen oppinut tykkäämään. Juoksin viikonloppuna elämäni ensimmäisen 10 km kisan. Enkä jäänyt viimeiseksi ;D Se oli tavoite. Ihan vaan siksi kun siitä tulee niin hyvä olo. Paikat kestää ja kunto nousee, ja paino tippuu. Siinähän sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wow, hyvä sinä! 10 kilsaa on kova ja se eka on ihan paras :))

      Poista
  13. Rakastan! Tai no, välillä vihaankin, mut enemmän mennään siellä rakkauspuolella :) Vuosikausia vetelin silloin tällöin jotain 5 kilometrin lenkkejä, mutta jossain vaiheessa se sitten alkoi kiinnostamaan enemmänkin. Muistan vieläkin, kun reilu neljä vuotta sitten juoksin ensimmäistä kertaa kympin putkeen ja olin niiiin tyytyväinen. Sen jäljeen on pari puolikasta tullut vedettyä, mutta samoin kun sulla niin juoksuun tuli lopulta harmillisesti pidempi katkos. Jalkapohjaan iski hermovika ja treenit jäi pitkäksi aikaa :( Tuntui, et aina kun yritti taas aloittaa, niin iski kamalat säryt, mutta nyt jalka tuntuu vihdoin kestävän jonkun verran juoksua ja ilmottauduin jopa juoksukouluun, että pääsis kunnolla takasin rytmiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih! Juurikin näin! Välillä kivaa ja välillä ei ;).

      Mä kans muistan mun ekan kympin ja se fiilis oli ihan super! Noi on kyllä pahoja, kun jalkoihin tulee jotain. Mulla kans se luupiikki jäädytti harrastuksen joksikin aikaa!

      Kiva kuulla, että olet päässyt takaisin rytmiin ;)

      Poista
  14. Vihaan...en ole koskaan tykännyt juoksemisesta! :D Liikun kyllä muuten paljon ja tykkään esim. pyöräillä,mutta juoksu on laji, jota luultavasti en tule koskaan harrastamaan, jo senkin takia, että lonkkani ovat lenkin jälkeen monta päivää tulessa. Huh.
    t. Annika / pellavaajapastellia.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep! Näin juuri! Joko vihaa tai rakastaa ;)

      Poista

Kiitos! Thank you!

© beauty of life | lifestyle- ja sisustusblogi

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig