lauantai 22. lokakuuta 2016

meille ei koiraa tule


Jep, meille ei koiraa tule. 

Kävimme jokin aika sitten koiraparaatissa, jossa oli toinen toistaan söpömpiä koiria. Syötävän suloisia karvapalloja, jotka innoissaan moikkailivat toisiaan sekä perheen pienimpiä. Mun mielestä pentuina koirat ovat paljon söpömpiä kuin täysikasvuisina.


miksi meille ei tule koiraa

miksi meille ei tule koiraa


Lapsuudenkodissani on ollut pari koiraa, yksi beagle ja yksi mäyräkoira. Muistan jo silloin, etten ollut mitenkään hirveän innoissani niistä eivätkä ne olleet "parhaita kavereitani". Ja jos oikein mietin niin kai mä oon aina vähän pelännyt eläimiä ja varsinkin sitä, että ne purevat. Muutaman kerran akvaariokin on hankittu, mutta sekin innostus loppui suhteellisen lyhyeen ja kukas muukaan kuin äiti joutui sen hoitamaan.


miksi meille ei tule koiraa

miksi meille ei tule koiraa


Miksi edes mietin koiria? Mini välillä haaveilee omasta enkä tiedä oikeasti toteutuuko se koskaan. Onneksi hän ei puhu siitä koko ajan vaan joskus ohi mennen mainitsee asiasta. Vastuu koirasta on kuitenkin loppupeleissä mun enkä usko olevani valmis siihen. Ajattelin nyt näin ei-koira-ihmisenä mainita muutaman asian miksi meille ei tule koiraa ( ainakaan moneen vuoteen ):


- en tiedä koirista mitään eikä mulla ole kiinnostusta tutustua eri rotuihin

- koiran mukana tuleva vastuu ( rokotteet ja lääkärikäynnit, ym. ) voi olla suhteellisen kallista

- mua ei kiinnosta mennä dogin kanssa aamu- tai iltakävelylle varsinkaan vesisateella tai pakkasella

- mä en todellakaan pystyisi ottamaan yhtäkään punkkia irti koirasta ja ilmeisesti niitä on paljon

- en myöskään hirveästi tykkää koirien hajusta

- meillä on paljon harrastuksia ja koira joutuisi olemaan liian pitkiä aikoja yksin

- jos meillä on menoa en jaksaisi etsiä koiralle hoitajaa enkä tiedä löytyisikö edes sellaista


Siinä nyt muutama syy miksi meille ei edes oikeastaan voi tulla koiraa. Saan varmaan kaikilta koiraihmisiltä nyt pahoa katseita, mutta uskon kuitenkin, että on parempi tiedostaa faktat eikä suin päin lähteä hankkimaan jotain mitä ei pysty kunnolla hoitamaan.


miksi meille ei tule koiraa


Samaan aikaan näitä kuvia katsellessa ei voi muuta todeta kuin...awwwwww, kuinka söpöjä :).

Onkos ruudun toisella puolella paljon koiraihmisiä?


//I'm not a dog person.

SHARE:

30 kommenttia

  1. Meillä on ollut paljon puhetta koirista, lapset ja mies haluais meille sellaisen. Mutta mitä olen vastaan, juurikin noista mainitsemistasi syistä. Vastuu olisi kuitenkin loppupeleissä mulla, enkä halua enää lisää huolettavia :D Ainakaan vielä. Ollaan päätetty, että koira vois tulla mahdollisesti sitten kun kaikki lapset on isompia, että niistä oikeasti olisi apua lenkkeilyttämisessä jne.

    Hommattiin kesällä chincilla, ekaluokkalaisen kaveriksi :) Se on niin helppohoitoinen ja veikeä lemmikki. Ainut huono puoli on siinä, että napertaa kaiken mitä eteen sattuu silloin, kun päästää ulos häkistä. Eli on vaikuttanut siihen, miten tytön huoneen sisustaa.

    Mukavaa viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan! Mä en pysty ja just toi vastuu, joka vierähtää kuitenkin mulle! Huoh!

      Poista
  2. Meidän lapsuuden kodissa oli yksi koira Vili joka tuli meille kun olin jotain 12vanha. Vili muutti minun mukaani omaankin kotiin ja nukkuin pois kun esikoinen syntyi eli oli minun mukana todella pitkään. Vilin jälkeen en ole halunnut toista koiraa, ikävä tuota lapsuuden kaveria on vieläkin suuri vaikka heipat on sanottu 13vuotta sitten. Naapuriin molemmille ystäville on tullut pennut ja kristus sitä energian määrää mitä molemmilla koirilla tursuaa. Tällä viikolla olen ulkoiluttanut toista pentua kolme kertaa ja eilen meni jo hermo siihen venkoiluun. Lenkkeily oli yhtä painajaista. Totesinkin kaverilleni että meille EI todellakaan tule omaa koiraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on naapureiden ja tuttujen dogit :)

      Poista
  3. Kuten ehkä muistat, meillä on kääpiövillakoira, jonka minä halusin ja joka on oikeastaan minun koirani. Muutkin meillä hoitavat Beaa, mutta päävastuu on minulla. Mielestäni olit miettinyt koira-asiaa tosi hyvistä kulmista. Kyllä se niin on, että jos koiran hankkii, pitää oikeasti pystyä sistoutumaan hoitamaan sitä. Se on kuin lapsi, ikuinen sellainen. Minä halusin pienen koira, koska se on helppohoitoisempi kuin iso koira. Tosin villakoiria pitää pestä ja se on aika työlästä, mutta koska niitä pestään, ne ei haise. Minä käytän meidän koiralla kesäisin punkkienestolääkettä, joka kyllä pitää punkit poissa. Ilmeisesti lääkekään ei kaikilla hirveän hyvin toimi, joten siitä on minulla vain omakohtainen kokemus. Välillä on haasteita koiran hoitamisen kanssa kun kaikilla perheenjäsenillä on kiire ja paljon harrastuksia. Tosin viiden hengen taloudessa hoitajia on enemmän, joten haastavia tilanteita on harvemmin. Koira on ihana lenkkikaveri, joka on aina innoissaan lähdössä mukaan. Ja lapset tykkäävät, kun koira on kotona kun he tulevat koulusta kotiin tai jos he ovat kipeänä kotona koulupäivänä. Koiran kanssa on mielstäni tosi paljon helpompaa elää omakotitalossa. Pikkukoiran voi hätätapauksessa päästää pihalle tekemään asioitaan ja muutenkin pikaiset aamu- ja iltalenkit hoituvat näppärästi. Mutta kyllä koira tosiaan vaatii sen, että aikuinen sitoutuu ja siksi en suosittele koiraa, jos itsellä on sellainen olo, ettei ole valmis siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, muistan teidän turrin :). Olen parhaan ystäväni kautta tajunnut sen oikeasti olevan ihan kuin lapsi, joka tarvii kaikkea mitä lapsikin tarvitsee! Annan ihan kaikkeni jo minille eikä aika riitä nyt toiseen "lapseen"!

      Poista
  4. Mä en kanssa haluaisi meille koiraa, vaikka (varsinkin) pentuja ihastelen aina vastaantullessa. Mä en myöskään halua enempää huollettavia, enkä voisi kuvitella hiekkaa ym., mitä pakostikin kulkeutuu sisälle ja se märän koiran haju... Onneksi meillä on mummilassa pari koiraa, joita neiti voi helliä ja enempää ei vielä ole toivonutkaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pennut ovat ihania <3. Joo, kaikki toi hiekka, kura, ja ja ja...en pysty;)!

      Poista
  5. Tosi suloisia mussukoita ❤ itse olen ehdottomasti kissa ihminen enemmän mutta lähipiirissä on koiria jota enemmän kun mielellään hoidan 😊 mutta kissoista en pysty luopumaan ❤

    VastaaPoista
  6. Samoista syistä meille ei myöskään tule koiraa, lisäksi olen itse hieman allerginen, joten ei.
    Pidän kyllä niin kissoista kuin koirista. Lapsuudenkodissani oli kiinanpalatsikoira, hän oli äidilläni jo ennen syntymääni, siispä kilpailin koiran kanssa äitini huomiosta ;)
    Myöhemmin siskollani oli 2 dobermannia, joita sain/jouduin joskus hoitamaan. Apua :D Heidän kanssaan olen myös rämpinyt metsissä ja leiponut jouluna pullia. Ihania muistoja jo edesmenneistä koirista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep! Mä en vaan, ainakaan tällä hetkellä, pysty!! :)

      Poista
  7. Just näin! Ei koiraa jos ei ole valmis siihen.. En olisi koskaan voinut kyllä ottaa koiraa jos en tekisi töitä kotona. En vaan raaskisi jättää yksin kotiin yli neljäksi tunniksi. Ja harvoin yksin muutenkaan.. heh. Ja meillä ei ole punkkeja ollut kiinni koskaan enkä ole aineita laittanut. En vaan anna missään pitkässä heinikossa juosta ja aina tarkistan samalla kun otan valjaat ulkoa tullessa pois. Onneksi! Meiän koirat haisee mun hajuvedelle :D. Naurattaa aina kun jotkut sanoo et tuoksutpa hyvälle, heh se tarttuu niin helposti kun paijailee koiria :D. Mut joo hyviä pointteja sulla! Enhän minäkään halunnut koiraa vielä 2 vuotta sitten..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan! Ja me ei olla ikinä kotona, joten se ei vaan käy!!
      Hahhah, haisevat sun hajuvedelle. Hassua :). Ja niinpä, 2 vuotta sitten et ollut valmis ja nyt olit! Ehkä mäkin joku päivä...tai sitten en...

      Poista
  8. Vastuullista tekstiä! Ja päinvastoin, koiraihmisenä näytän peukkua! :) Kyllä, elämä koiran kanssa on tosi sitovaa - ulkoilutuksista ei voi luistaa mistään syystä. Ja eihän se pelkkä ulkoilutus ja ruokinta riitä, kyllä koiran kanssa pitää päivittäin viettää aikaa, leikkiä ja touhuta: kyse on siis myös aikasyöpöstä. Huono omatunto on myös tuttu seuralainen silloin, kun itsestä tuntuu, ettei ole tarpeeksi huomioinut ja aktivoinut omaa turrea. Itse en ole kokenut lääkärikäyntejä ja punkkeja ongelmana tai rahallisena rasitteena - pentuvuonna annettiin pari rokotusta, mutta seuraavaan on sitten useampi vuosi aikaa, punkit taas ovat pysyneet poissa hyvillä punkkikarkotteilla. Koirien haju taas riippuu paljon rodusta - millainen turkki on - ja miten koiraa hoidetaan. Meillä turkki tuoksuu havaittavasti silloin, kun se on sateen kostuttamana, kuivana ei mielestäni juurikaan, ellei sitten työnnä nenää ihan koiraan kiinni. :D Hiekkaa meillä ei taas sisälle koiran mukana kantaudu, kun ulkoilujen jälkeen tenutaan aina omalla nurmella, joka puhdistaa tassut valmiiksi, tarvittaessa pyyhitään sisällä tassut koiran omalla pyyhkeellä. Itse en koiraa olisi ottanut, jos asuttaisiin kerros- tai rivitalossa. Liian hankalaa, minun raja menee siinä, että pitäisi joka kerta lähteä itse könyämään koiran kanssa lenkille. :') Nythän meillä osa ulkoilutuksista hoituu siten, että minä vain aukaisen kodinhoitohuoneen oven ja Armas ampaisee itse omaan metsään ja pellolle. Tähän mennessä ei ole kertaakaan karannut naapureiden tonteille (*koputan puuta*), joten aika helpolla pääsee näin haja-asutusalueen omakotitalolaisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina!! Yes!

      Tuo kuulostaa helpolta ulkoiluttamiselta ;D.

      Poista
  9. Meille on tullut 3 koiraa, vaikka olen kieltänyt (mies metsästää) :D Olen päässyt sinuksi niiden kanssa, mutta tehnyt selväksi kenellä päävastuu huolehtimisesta. Jos olisin yksin, niin en ottaisi koiraa, koska olen liian laiska ja kiireinen huolehtimaan :) Mutta onhan ne ihania, söpöjä ja niiden myötä minusta on tullut koirien nuuskuttelija :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep! Sama täällä. Mä en kaiken tämän kiireen keskellä vaan pystyisi huolehtimaan karvaturrista :)

      Poista
  10. Koira ei muuten haise jos sen turkkia hoitaa oikein ja pesee sitä. nimimerkillä. monta koiraa omistanut ja monta kaverin koiraa hoitanut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok, hyvä tietää! Haisevat koirat ei ole mieleen :)

      Poista
  11. Jos koiran haluaa hankkia niin nuo listaamasi asiat ei siinä vaiheessa vaikuta pätkän vertaa vaan olet valmis noihin asioihin. Eli niinkun itsekin totesit et ole valmis hankkimaan koiraa. Se on hyvä tiedostaa. Siinä vaiheessa kun listaamiisi asioihin pystyt vastaamaan että ei haittaa tai olen valmis siihen niin sitten voi hankkia pupen.

    VastaaPoista
  12. Melko vannoutuneena koiraihmisenä, kahden turrin omistajana ja eläinalan ammattilaisena totean, että aivan päinvastoin. Minusta on nimenomaan hienoa, jos itse tiedostaa, ettei koira vain sovi omaan elämäntyyliin. Onneksi koiruuksia voi tavata muutenkin :) Onhan ne söpöjä, mutta tuovat lisää vastuuta ja vaativat aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo, oot ihan oikeassa. Koska jotkuthan voivat ottaa koiran ilman, että oikeasti ajattelevat kaikki kulmia! Not good!

      Poista
  13. Olemme mieheni kanssa molemmat koiraperheistä kotoisin, eli koirat ovat aina olleet osa perhettä ja arkea. Vastuu ja huoli niistä on aina, ihan kuin lapsistakin, mutta ei se ole ikinä tuntunut mitenkään negatiiviselta. Lienee peruja juurikin siitä, kun on pienestä pitäen oppinut olemaan koiraperheessä. En osaisi kuvitella elämää ilman nelijalkaisia ystäviä, tuohan ne ihan mielettömästi hyviä asioita elämään!♡ Hyvin olet puntaroinut tätä, tuon listan perusteella ette ole valmiita (tai halukkaita) koiran hankkimiseen. Miettispä moni muukin yhtä fiksusti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aww! Ihana kuulla! Ovathan ne ihania ja jotkut ovat eläinihmisiä ja jotkut taas eivät!!

      Kiitos! Mä en tosiaan ole vielä tai ehken koskaan valmis.

      Poista
  14. Sulla hyviä pointteja koirahommaan, joita monen tarttisi harkita ja punnita. Mutta onhan koiranpennut söpöjä :D

    Henna
    www.stoori.fi/pakkomielteita

    VastaaPoista
  15. Hyvä kirjoitus ja paljon hyviä pointteja jotka pitää oikeasti miettiä eikä vaan mennä tunteiden perässä! :D Koiran hankkiminen on suuri sitoutuminen ja se vaikuttaa ihan kaikkeen! Pentu vaihe, niin ihana karvapallo kun oli ja no tottakai on vieläki, oli tosi raskasta välillä :D Hetken aikaa tuntu että kaikki oli ihan päälaellaan :D mutta kyllä se siittä sitten se uusi arki muovautu kohilleen. Mun mies ei muuten ollut mikään koiraihminen ennen :D hänen siskolla on ollut aina isoja koiria ja jotenki mielsi että koiran omistajilla on aina kauhee kaaos. Mutta kas kuinka on asiat muuttunu ja oli sitä mieltä että meidän koiran kuuluu olla mukana myös hääkuvissa :D Punkki ongelmaa meillä ei oo ollu ikinä, onneks! Mut sit voi tulla yllättäen jotain muita sairaskuluja jotka ei oo todellakaan halpoja. Täällä on siittä ihana ja koiraystävällinen ilmapiiri, että koiran voi ottaa minne vaan mukaan, paitsi ruokakauppaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep! Siis sehän on kuin lapsi ja kaikki vaiheet tulee käydä läpi! EI ei ei! En pystyis isihen! Ja just noi lääkärikäynnitkin, olen kuullut niiden olevan suhteellisen tyyriitä!! :O

      Poista

Kiitos! Thank you!

© beauty of life | lifestyle- ja sisustusblogi

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig