sunnuntaina, lokakuuta 2

pelosta ja turvattomuuden tunteesta


Nyt taas hieman diipimpää asiaa. Ihmiskeho on mielenkiintoinen. En olisi ikinä voinut kuvitella kehon muistavan asioita lapsuudesta ja varsinkaan sellaisia, joita ei edes muista tapahtuneen. Ihmiset yleensä luulevat, että keho, mieli ja sielu ovat kolme eri asiaa, mutta näin ei kuitenkaan ole. Kaikki ovat yhteydessä toisiinsa sekä kaikki vaikuttavat toisiinsa.


Keho muistaa mitä mieli ei muista.

Keho muistaa mitä mieli ei muista.



Mun keho muistaa pelon ja turvattomuuden tunteen. Niin kauan kuin muistan olen pelännyt humalaisia ja varsinkin äänekkäitä sellaisia. Ihmisiä, jotka ovat aineissa ja käyttäytyvät epämääräisesti tai arvaamattomasti. Jopa ystäväni muistavat lukioajoilta kuinka aina halusin mennä tien toiselle puolelle, jos näkyvissä tai kuuluvissa oli vaikutuksen alla olevia ihmisiä. Enkä siis nyt puhu mistä tahansa pelosta vaan sellaisesta, joka tuntuu luissa sekä ytimissä ja koko kroppa menee  johonkin ihan eri tilaan. Tunne on todella voimakas eikä siihen auta puheet eikä kenenkään rauhoittelut. Kaikkein kamalinta kaikkien näiden vuosien varrella on ollut se, etten ole tiennyt mistä ihmeestä tuo pelko kumpuaa.



Keho muistaa mitä mieli ei muista.

Keho muistaa mitä mieli ei muista.



Muutama vuosi takaperin sain käsiini kasan papereita, jotka koskivat pientä tyttöä ja joista selvisi ei-niin-kivoja asioita. Kyyneleet valuivat, henkeä ahdisti ja koko kroppa tärisi lukiessani ensimmäistä kertaa mitä olin joutunut kokemaan lapsuudessani. Mun teki vain mieli halata, ottaa syliin, rutistaa ja sanoa, ettei hänen enää koskaan tarvitse olla yksin ja peloissaan. Näin teinkin. Halasin itseäni ja puhuin sille pienokaiselle, joka asustaa vielä tänäkin päivänä sisälläni. Hän muistuttaa aina silloin tällöin olemassa olostaan tietyissä tilanteissa. Ainoa ero tänä päivänä on se, että hänelle vastataan, hänestä huolehditaan ja hän ei ole koskaan yksin. MINÄ, aikuinen nainen, pidän nyt huolen tuosta pienestä ihmisestä, joka jätettiin aikoinaan oman onnensa nojaan.  Postauksen kuvat ovat otettu sieltä missä kaikki ikävät asiat tapahtuivat.



idkuva, Keho muistaa mitä mieli ei muista.


Mikään ei ole sattumaa. Ei tämäkään. Ei se, että nuo paperit päätyivät postilaatikkooni. Ei se, että  33 vuoden jälkeen sain vastauksen tunteisiin, jota kehoni on viestinyt minulle koko ikäni. Ei se, että olen vihdoinkin yhteydessä siihen ihanaan pieneen tyttöön, joka ei muuta tarvinnut kuin rakkautta <3.

//Remember to take care of yourself.

SHARE:

34 kommenttia

  1. <3 voi kamala! Minä en ole joutunut tuollaista kokemaan, mutta silti pelkään humalaisia ja aineissa olevia. Näin niitä lapsuudessani aika paljon, sillä taloyhtiössämme oli monia. Omat lapseni saavat kasvaa ihan toisenlaisessa ympäristössä. Hyvä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yep! Jostain ne traumat aina jää! Onneksi munkin tyttärellä on ihan erilaiset oltavat!!!

      Poista
  2. >3
    Suloinen kuva sinusta.

    VastaaPoista
  3. Isoja haleja, voin niin tuntea tuntosi ja ymmärtää ahdistuksesi.. <3

    VastaaPoista
  4. Voi ihana sinä <3 Ja tuo kuva on ihana. Ehkei näistä toivu täysin koskaan, mutta oppii kenties olemaan sinut asioiden kanssa, niin etteivät ne enää määrittele suuntaa. Tietoisuus ja käsittely auttaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih! Se on kyllä aika suloinen ja jostain olen jo tuolloin löytänyt ilon <3

      Poista
  5. Tiedän. Ja tunnistan. Olet niin rohkea <3

    VastaaPoista
  6. Olet niin vahva, niin kaunis ja niin rohkea nainen <3 <3 <3 Sydän puhdasta kultaa ja se välittyy sinusta!

    VastaaPoista
  7. Keho ei unohda, vaikka mieli saattaiskin unohtaa. Omien kokemusten läpikäyminen on rankkaa mutta välttämätöntä.

    Olet vahva, sisäisesti ja ulkoisesti kaunis nainen. Hienosti selvitytynyt lapsuuden epäterveestä ympäristöstä. ❤️ halaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä muuta sano! Keho ei tosiaan unohda!!! Mutta siinä oot oikeassa, jos haluaa päästä eteenpäin niin pakko vaan käydä asioita läpi!!

      Kiitos ihana <3

      Poista

Kiitos! Thank you!

Blogger Template Created by pipdig