torstai 31. maaliskuuta 2016

pärstä puhtaaksi


Tänään on jännittävä päivä, sillä minulla on yksi mainoskuvaus heti aamusta. Saas nähdä mikä on lopputulos ja tullaanko meikäläisen pärstä näkemään jossain mediassa. Minulle laitetaan meikki, hiukset ja vaatteetkin tulevat heidän kautta. Olen todella innoissani, mutta samalla jänskättää aika paljon.

Tämän vuoden puolella olen pitänyt paljon parempaa huolta kasvojen hygieniasta ja olen jopa huomannut eron näiden muutamien kuukausien aikana. Tottakai olen aina pessyt aamuisin ja iltaisin kasvoni, mutta tehnyt sen puolihuolimattomasti...laiskimus, kun olen. 




Kävin Body Shopissa kasvojenhoito konsultaatiossa helmikuussa ja sain sieltä aivan mielettömän hyviä vinkkejä kotiin. Yksi niistä koski juuri kasvojen puhdistusta ja ihana Tiina ehdotti minulle tuplapesua eli iltapesu kahdella eri tuotteella. Olin kertonut hänelle, että iholleni sopii parhaiten geelimäinen pesuaine eikä maitopohjainen, sillä siitä jää ihmeellisen tuntuinen 'kalvo' ihon pinnalle. Kävi kuitenkin ilmi, että olin käyttänyt tuotetta väärin. 

Olen nyt helmikuusta lähtien puhdistanut kasvoni joka ilta kahdella puhdistustuotteella sekä kasvovedellä. Vihdoinkin tämä pärstä saatiin puhtaaksi :).

















( Pyyhi puhdistusmaito kostealla kasvosienellä pois. )



idkuva








Voila. 

Puhtaat kasvot ja iho hengittää. Iso kiitos vielä Tiinalle upeista neuvoista.





Millaisia kasvojen hoito rutiineita sinulla on?


*Tuotteet saatu bloginäkyvyyttä vastaan.
SHARE:

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

pienen pieniä sisustusinspiraatioita


Kiitos jälleen kerran kaikille mielettömän kannustavista kommenteista eiliseen postaukseen. Olette aivan ihania <3.

Olen henkilö, joka innostuu pienimmistäkin asioista ja saan tosi paljon kicksejä uusista erilaisista jutuista. Pidän tästä piirteestä itsessäni ja on vapauttavaa, ettei kaiken tarvitse olla suurta ja isoa, jotta innostun. Ympärillämme on kauniita asioita, kun vain avaamme silmät ja pidämme ne auki.

 Olin noin kuukausi takaperin Helsingin Bo LKV:n avajaisissa minin kanssa ja toimisto oli aivan i h a n a. Ei ihme, sillä sisustuksen on suunnittellut Mustan Oven Marja Wickman. Niin inspiroiva ja kaunis, etten pistäisi ollenkaan pahitteeksi työskennellä tuollaisessa ympäristössä. Mielenkiintoisia yksityiskohtia ja osan voisi jopa toteuttaa omassa kodissa.


Karun yksinkertainen printti.




Mustavalkoiset printit.





Erimuotoiset maljakot.




Yksinkertaiset lehdet ja oksat.


idkuva


Vesikannu maljakkona.




Valaisin valaisemassa taulua.




Muistitauluista tehty inspiraatioseinä.




Kiinnitätkö sinä paljon huomiota ympärillä oleviin asioihin?

SHARE:

tiistai 29. maaliskuuta 2016

neekeri, nekru, värivirhe, mutakuono


Olen(han) kertonut teille saavani oman osuuteni rasismista. Pahin aika oli yläasteella ja uskon sen johtuneen siitä, että olin lähestulkoon ainoa tummaihoinen koko koulussa. Oikeastaan siellä oli yksi poika, joka haukkui minua päivittäin ja sai aikaan ne "pahimmat traumat". Elämä on välillä hassua, sillä törmäsin tähän kyseiseen mieheen ja hänen perheeseensä muutama viikko takaperin. Moikkasimme ja vaihdoimme muutaman sanankin. Toivon sydämeni pohjasta, että hän on tänä päivänä avarakatseisempi.





Muistan myös kaikki sosiaaliset tilanteet ystävien kanssa ja sen tunteen kuinka halusin olla valkoihoinen. Käytin ystävieni meikkejä ja tein kaikkeni, etten erottuisi joukosta. Tuloksetta. Tuntuu todella surulliselta miettiä mitä kaikkea sitä on joutunut käymään läpi ja ihan yksin. Minulla ei ollut tummia ystäviä vaan yleensä olin aina ainoa paitsi viettäessäni aikaa sisarusteni kanssa. Kyllähän se on raskasta pienelle ihmiselle, joka yrittää löytää paikkansa tässä maailmassa.






Onneksi olen päässyt asian kanssa sinuiksi ja olen enemmän kuin ylpeä taustastani. Olen siis puoliksi suomalainen ja puoliksi amerikkalainen. Puoliksi valkoinen ja puoliksi musta. Mulatti. Verestä löytyy myös intiaania, kap verdeläistä, afro-amerikkalaista ja irlantilaista. Ja joidenkin ihmisten mielestä olen neekeri, nekru, värivirhe, mutakuono ja mitähän kaikkia töksäytyksiä sitä on vuosien aikana kuultu. Ne sanovat, että rakkaallaa lapsella on monta nimeä, mutta valitettavasti nuo nimitykset eivät ole siltä tuntuneet. Nykyään sana ei oikeastaan enää hetkauta. Olemme keskustelleet aiheesta mm. siskoni kanssa ja tietoisesti halunneet ottaa vallan pois tuolta sanalta. Saankin aina välillä " HYVÄÄ HUOMENTA VÄRIVIRHE" -viestejä rakkaaltani ja eihän siinä muuta voi kuin nauraa.






Suurin huolenaiheeni on tietenkin ollut rakas lapseni. Joutuuko hän kokemaan rasismia? Tullaanko häntä haukkumaan? Jos niin miten hän ottaa sen? Ja miljoona muuta kysymystä. Yhdeksi ongelmaksi koin nuoruudessani sen, ettei asioista puhuta. Se oli kielletty aihe ja sitä hyssyteltiin. Samaan aikaan koen, ettei tämä nykypäivän meno ole ihan sitä ideaalisinta, mutta ainakin asiasta puhutaan. Henkilökohtaisesti en oikeastaan välitä mitä lehdissä puhutaan tai spekuloidaaan enkä edes jaksa lukea kaikkia aiheeseen liittyviä uutisia. Yritän pitää fokuksen meidän arjessa, elämässä ja olla avoin asiasta lapselleni. Olen kertonut hänelle omista kokemuksistani, olen kertonut hänelle neekeri-sanasta, katsoimme yhdessä Valtterin haastattelun, olen valaissut häntä mahdollisista kiusaajista, olen kutsunut häntä rakkaaksi neekeri-lapsekseni, olen tehnyt kaikkeni, ettei tuolla sanalla olisi minkäänlaista vaikutusta häneen. Se on vain sana.



idkuva



Oli kyse minkälaisesta kiusaamisesta tahansa ei se ole hyväksyttävää. Toivon vanhempien ja kaikkien aikuisten olevan esimerkkejä lapsille, jotta meillä kaikilla olisi turvallinen olo.





 #EIkiusaamiselle

#EIrasismille

#vanhemmatrasismiavastaan


Oikein kivaa viikkoa kaikille.


SHARE:

maanantai 28. maaliskuuta 2016

i h a n p i h a l l a



Se tunne, kun...





...käyt kävelyllä ilman kiirettä...






...tiedät, että kaikki tulee olemaan hyvin...






...lapsi on utelias ja kysyy sinulta kymmeniä kysymyksiä...






...pysähdyt ja näet kauniita asioita ympärilläsi...






...tiedät vastauksien olevan silmiesi edessä...






...mietit kuinka onnekas olet.


Kaunista viikkoa sinulle.


SHARE:

lauantai 26. maaliskuuta 2016

bloggaajien yöpöydät - inspiraatio


Miten teidän pääsiäinen on mennyt? Täällä ollaan syöty enemmän kuin laki sallii ja napa vaan paukkuu, mutta eikös se olekin ihan suotavaa lomalla?

Olen viime aikoina miettinyt pitäisikö hankkia uusi yöpöytä, vaikka nykyinen onkin todella mieluinen. Kaippa tämä kevään tulo tekee tehtävänsä ja muutos- sekä sisustuskärpänen iskee oikein vauhdilla. Kävin vähän inspiroitumassa muiden tytsyjen blogeissa ja löysin upeita erilaisia vaihtoehtoja yöpöydäksi. 






















































Aivan ihania makuuhuoneita ja yöpöytiä. Toivottavasti tekin inspiroiduitte.

Millainen yöpöytä sinulta löytyy?

SHARE:

perjantai 25. maaliskuuta 2016

VERTAISTUKEA KAIVATAAN


Täällä on ollut dramaattinen aamu. 

LÖYSIN ENSIMMÄISEN HARMAAN HIUKSEN PÄÄSTÄNI.




Olen pelännyt tätä päivää ja nyt se on tässä. Ensin ikänäkö ja nyt harmaa hius.

HELP ME ;).

Toivottavasti teidän pitkäperjantai on lähtenyt paremmin käyntiin.

SHARE:

torstai 24. maaliskuuta 2016

yksi ja ainoa pääsiäiskoriste


Olen ollut kipeänä ja maannut sängynpohjalla tämän viikon. Sanonpahan vaan, että sairastaminen on kyllä niin hanurista.

Mini oli tehnyt koulussa aivan ihanan pääsiäiskoristeen ja laitoin sen heti paraatipaikalle olohuoneessamme. 
Niin hellyyttävä ja kaunis.


DIY pääsiäiskoriste

idkuva

diy pääsiäiskoriste


Ihana ilta-aurinko sattui paistamaan suoraan olohuoneeseen ja valaisi kauniisti neidin taideteoksen.

Oikein kivaa loppuviikkoa sinulle.

SHARE:

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

voin vihdoinkin hengittää


Te tiedätte, ainakin vanhat lukijat, että olen aikamoinen organisointi-friikki. Tavaroiden pitää olla suhteellisen järjestyksessä tai voin huonosti. Oikeestihan meillä on koko ajan ihan todella sotkuista mikä on tietenkin normaalia lapsiperheen arjessa ja saakin olla. Jossain vaiheessa sekasorto alkaa ahdistamaan ja yleensä noin kerran viikossa saan jonkin sortin hepulin ja siivoan koko kämpän. Sen jälkeen olo on huomattavasti parempi. Arjen kiireet ja stressitasot vaikuttavat myös aika moneen tilanteeseen. Jos päässä pyörii tuhat ja yksi asiaa ja kotikin on epärjärjestyksessä niin sitähän on ihan sekaisin. Silloin minua ainakin auttaa kodin siivoaminen ja tuntuu, että edes yksi osa-alue elämässä on ainakin hallussa ;).

Noh, sitten kun katsotte alla olevaa kuvaa niin näyttääkö, että olisin hirveä organisointi-friikki tai että pidän järjestyksestä? No ei näytä ei. Tämä kuivakaappi on ollut ikuinen ahdistuksen aihe ja vaikka tekisin mitä se ei pysy siistinä. Purnukoiden kannet jää auki, pakettien värimaailma pomppii silmille, pyöreät lasipurkit eivät näytä siisteiltä, vaikka olisi kuinka järjestyksessä, jne. Ugh. 




Mielenrauhani kiitttää ja kumartaa, kun pääsin tekemään yhteistyötä Orthex Groupin kanssa ja heidän valikoimastaan löytyi täydelliset läpinäkyvät purkit kuivatuotteille. Mikä helpotus!! Sain kaikki jauhot, siemenet, kaakaot, riisit, sokerit, murot ja makaronit kansien alla. Meidän kaappeihin mahtui 0,8, 1,6  ja 3,5 litran säilystysastiat, jotka olivat just passelit tuotteille. Pieniin purkkeihin sain kaikki siemenet, suolat ja muut smoothie tarvikkeet. Keskikokoisiin mahtui hyvin kaakaot, riisit ja sokeri ja isoimpiin laitoin jauhot ja murot. Vaikka purkeista näkyy kaikki tuotteet niin värimaailma on silti hillitympi kuin aiemmin.





Olin myös positiivisesti yllättynyt kansien toimivuudesta. Tuo valkoinen osa on silikonia ja aukeaa tosi helposti. Yleensä ne tönköt muoviset kannet saattaa olla hankalia avata ja varsinkin perheen pienimmille. Mini testasi muropurkin ja koko prosessi hoitui hetkessä. Neiti totesi: "siis todella kätevät nämä kannet".


idkuva



Katsokaa nyt tätä lopputulosta. Eikö olekin kaunista katseltavaa? Kaikki on järjestyksessä sekä helposti löydettävissä ja voin vihdoinkin hengittää ;).




Miltä sinun kuivakaappi näyttää? Oletko tutustunut Orthexin laajaan valikoimaan?



*tuotteet saatu bloginäkyvyyttä vastaan, Orthex Group


SHARE:

tiistai 22. maaliskuuta 2016

ystäväperhe ei päässyt jatkoon - Suomen kaunein koti


Meitä pyydettiin viime vuoden puolella mukaan Suomen kaunein koti -ohjelmaan, mutta jouduin valitettavasti kieltäytymään upeasta ja mielenkiintoisesta tarjouksesta. Siihen oli muutamia syitä ja lopullinen päätös syntyi kuunnellen omaa sydäntä. Onneksi tajusin suositella rakkaan ystäväperheen kotia ohjelmaan ja he pääsivät mukaan siltä istuimelta. Oli kyllä jännät paikat eilen ja olin ihan varma heidän jatkoonpääsystä, koska tuomareilla ei ollut mitään negatiivista sanottavaa kodista tai sisustuksesta. Tiukka taistelu, mutta valitettavasti he jäivät kakkosiksi. Tosi harmi.


Olen tehnyt postaussarjan ystäväni taloprojektista ja laitan linkit tähän alle. 







Aivan mielettömän upea koti.




Ja lopuksi muistuttaisin teitä upeasta Miiko Design arvonnasta instagramin puolella, joka päättyy 23.3.2016. Voit voittaa tämän upean Louhi viltin itsellesi.



SHARE:

maanantai 21. maaliskuuta 2016

murrosvaihe ja oivallus


Maanantai ja pää täynnä inspiraatiota sekä ideoita. Olen käynyt parilla valokuvauskurssillla, opetellut aukkoja ja suljinaikoja, syvyysterävyyttä ja ISO-arvoja, mutta jostain syystä olen kuvitellut olevani ihan pihalla. Viime lauantaina tajusin tajuavani enemmän kuin luulin ja se oli tosi kiva huomata. Kyllä ne kaikki opit ovat johonkin aivolohkoon jääneet muistiin eikä mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Yes. 



idkuva


Huomaan eläväni jonkilaista murrosvaihetta tällä hetkellä. Haluan hirveästi kaikkea, mennä eteenpäin elämässäni ja saavuttaa jotain. Pää on täynnä ajatuksia, haaveita ja ideoita, mutta niiden jäsentäminen tuntuu olevan hukassa. Aion istua joku päivä ja laittaa kaikki mielensopukat ylös, jonka kautta toivottavasti edes muutama asia konkretisoituu. Fridan valokuvauskurssilla yksi asia avautui sekä tuli selkeämmäksi ja olen tosi innoissani siitä. 





Olen suhteellisen tyytyväinen omiin kuviini. Tämähän on laji missä mokataan, opitaan ja kehitytään. Ei kukaa ole seppä syntyessään ja ainoa tapa oppia tapahtuu harjoittelemalla. Kuinka monet kerrat olen kironnut kameran kanssa, kun olen halunnut saada ikuistettua höyryävän kahvikupin ( joka ei muuten vieläkään ole onnistunut kunnolla ) tai juoksevan lapsen, mutta kiroilut eivät auta.

Ihailen kuvia, joissa näkyy elämä ja saa jonkinlaisen mielikuvan mitä siinä hetkessä tapahtuu tai on tapahtunut. Mielestäni omista kuvistani puuttuu juuri tuo punainen lanka. Otan kuvia ja näky on seesteinen sekä siisti, mutta juju puuttuu. Oli ihana tajuta tämä ja saada yksi asia selkeämmäksi, jonka kanssa olen kamppaillut pidemmän aikaa. Saas nähdä miten toteutuu käytännössä ;). 

Muistakaa aina puhua ja pohtia asioita ääneen muiden kanssa, sillä koskaan ei tiedä mistä se vastaus voi löytyä. Monesti ihmiset häpeävät kertoa ajatuksiaan tai kysyä kysymyksiä ajattellen niiden olevan tyhmiä, mutta voin melkein vannoa, ettet ole ikinä yksin ajatustesi kanssa.

Munarikasta viikkoa kaikille. 

SHARE:

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

nyt kyllä harmittaa


Olipas ihana päivä eilen. Yllättävä kutsu valmiiseen aamupalapöytään oli juuri mitä tarvitsin ja mikäs sen parempaa kuin viettää aamu rakkaiden ihmisten seurassa. Sen jälkeen pääsin Fridan inspiroivalle valokuvauskurssille ja oli tosi hauska nähdä vanhoja tuttuja sekä tutustua uusiin ihmisiin. 

Eli eilinen päivä ei harmita ollenkaan vaan meidän keittiön verhot. Muistatteko, kun hain vähän kotoisuutta persoonattomaan ruokailutilaamme? Sain aivan mielettömän hyviä vinkkejä sekä teiltä lukijoilta että lähipiiristä. Ostin Hobby Hallista vaaleanharmaat pellavaverhot, jotka toivat juuri sitä lämpöä mitä hainkin. Nyt kuitenkin valoisuuden myötä olen huomannut niiden taittavan hieman lilaan tai punertavaan päin. Blaah! Ei ollenkaan sitä mitä halusin plus materiaalikaan ei miellytä sitten ollenkaan. 



idkuva



Näkeekö sen kuvista? Viimeisen vuoden aikana on tullut todella vähän hutiostoksia ja nyt harmittaa tosi paljon, että näin kävi. Meillä on olohuoneessa H&M:n pellavaverhot, joihin olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Jostain syystä en joulun alla raaskinut ostaa niitä korkean hintansa vuoksi ja päädyin muutaman kympin halvempiin Hobbarin verhoihin. Todella huono veto. Kaikista eniten kyrsii kuitenkin se, että lupasin itselleni etten enää 'ikinä' osta korvikkeita vaan juuri sen mitä haluan. No nyt meni 50 euroa kankkulan kaivoon, joka ei tietenkään maailmaa kaada, mutta tajuatte varmaan pointtini.










En millään raaskisi ostaa uusia verhoja, mutta tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän olevani pian H&M:n sivuilla klikkailemassa jommat kummat verhot ostoskoriin. 

Kumpi väri sinun mielestäsi sopisi paremmin ruokailutilaan? Vaalean- vai tummanharmaat?

Oikein rauhallista sunnuntaita kaikille.

SHARE:
© beauty of life | lifestyle- ja sisustusblogi

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig