sunnuntaina, lokakuuta 22

meidän uusi ruokapöytä - designed by me


Täällä aletaan pikku hiljaa toipua alkuviikon uutisista ja huomenna alkaa uudet haasteet. Oon niin innoissani, etten meinaa housuissani pysyä. Kiitos kaikille tsemppaavista viesteistä ja kommenteista, joita olette lähettäneet. Jokaikinen on luettu. Se, että on toisen puolesta iloinen on aivan mielettömän hieno piirre ihmisessä ja ei voi muuta sano, että kyllä mulla on maailman parhaimmat lukijat.

<3 

Muistatte varmaan, kun kerroin uudesta ruokapöydästämme, joka valmistui vähän aikaa sitten. Pöytä on ollut nyt parisen viikkoa käytössä ja se on t ä y d e l l i n e n. Aivan meidän näköinen ja todella vankkaa tekoa. Pöytä ei heilu eikä huoju niin kuin edellinen ja kaiken lisäksi on mielettömän kaunis. Pidemmittä puheitta -  kuvatulva, olkaa hyvä :).










Eikö olekin upea?

Pöydän valmisti Helsingin kaupungin nuorisotyöpajat. Iso kiitos ohjaajille ja oppilaille, jotka toteuttivat suunnitelmani.


//New dining room table - designed by me.


SHARE:

keskiviikkona, lokakuuta 18

FINAALISSA JA SAIN UUDEN TYÖPAIKAN!!!


Maanantai oli jännittävä päivä! Rajala Ambassador -kilpailun äänestys loppui sunnuntaina. Kun on enää kolme kilpailijaa jäljellä, niistä kaksi ammattilaisia ja kolmantena minä niin voin sanoa, että itseluottamusta koetellaan. Mutta samaan aikaan mulla oli hyvä fiilis, sillä olin antanut kaikkeni myös tähän viimeiseen tehtävään ja muuta en olisi voinut tehdä. Kello oli 18.05, kun sain viestin Rajalan yhteyshenkilöltä ja hän kertoi, että MÄ OLEN FINAALISSA!! Ei tätä voi uskoa todeksi eikä mulla ole edes sanoja kuvaamaan tämän hetkistä fiilistä. Aivan uskomatonta!!



Eikä siinä vielä kaikki! 18.07 puhelimeni soi ja sain vahvistuksen työpaikasta, jota mulle oli tarjottu edellisellä viikolla. Eli SAIN UUDEN TYÖPAIKAN!!! Saanko kiljua, hyppiä, pomppia, huutaa, nauraa, itkeä? Hahaha, no kaikkkia edellä mainittuja on tultu tehtyä viimeisen kolmen päivän aikana ;). Musta tuntuu, että olen 10 kiloa kevyempi ja voin vihdoinkin hengittää. Aivan mielettömiä uutisia ja kiitollisuuden määrälle ei ole rajaa. 

Näin ne asiat loksahtelee paikoilleen, kun jaksaa uskoa ja olla kärsivällinen. Uusi työ eikä uusi tehtävä kuvakilpailussa tule olemaan helppo, mutta oon valmis ottamaan haasteet vastaan ja painamaan töitä sata lasissa. YES!

Kiitos vielä tuhannesti kaikille äänestäjille.


//YESSSS!!



SHARE:

sunnuntaina, lokakuuta 15

tällä viikolla...


...olen ajatellut omaa hyvinvointiani ja ollut itseni puolella...

...vakuutellut, että olen toiminut oikein...




...saanut hyvin jännittäviä uutisia, jotka ratkeavat ensi viikolla...

...hyppinyt, kiljunut, tanssinut ja palannut takaisin maan pinnalle...




...jännittänyt Rajala Ambassador -kilpailun etenemistä...

...antanut kaiken ylimääräisen ajan uuden oppimiselle...




...suunnitellut muutamia muutoksia kodin sisustukseen...

...miettinyt miten jotkut asiat ovat niin vaikea saada tehtyä, kuten makuutilan seinän maalaaminen...




...aloittanut hyvin henkilökohtaisen postauksen kirjoittamisen...

...ja miettinyt, että alan olemaan valmis siihen...




...tuntenut haikeutta, etten tällä hetkellä pysty antamaan blogille enemmän aikaa...

...mutta samalla ollut armollinen itselleni ja tehnyt vain niitä asioita, joihin energiat riittävät...


Oikein mukavaa sunnuntaina kaikille.


//Sunday thoughts.
SHARE:

keskiviikkona, lokakuuta 11

näin valmistui suunnittelemani ruokapöytä


Kaikki alkoi Habitare-messuilla vuonna 2016. Näin jollain osastolla aivan ihanan ruokapöydän, jonka taso oli tehty puusta. Siitä se ajatus alkoi kehittymään ja nyt ollaan siinä pisteessä, että meillä on uusi ruokapöytä! Yey!

Kerroinkin alkuvuonna hieman suunnitelmista pöydän suhteen. Asiat eivät aina mene niin kuin Strömsössä ja pöytä saapui meille vasta viime viikolla. Ne sanovat, että hyvää kannattaa odottaa ja sanonta pitää täysin paikkansa. Pöytä on aivan upea ja oikeastaan kauniimpi mitä osasin edes kuvitella. Kerroin nyt vielä hieman miten pöydän suunnittelu eteni. 

Pöydän tason inspiraation lähteenä toimi alla oleva kuva. Pääsin tutustumaan Meidän Harmoniaa Minnan ystävän kotiin ja ihastuin täysin tuohon hirsiseinään. Etsin kissojen ja koirien kanssa paikkoja, josta voisin ostaa hirttä, mutta tuloksetta. Oli siis mietittävä muita vaihtoehtoja.




Satuin bongaamaan netin uumenista alla olevan puisen penkin, jonka antiikkiliike Romuritari oli tehnyt. Laitoin heille kyselyn mitä puuta ja maalia olivat siihen käyttäneet, sillä rakastuin puun kuosiin ensisilmäyksellä. Selvisi, että se on Siperian lehtikuusta ja maalattu Osmo Colorin puuvahalla.




Näiden saamieni tietojen mukaan olin astetta viisaampi sekä varmempi millaisen haluaisin uuden ruokapöydän olevan. Otin yhteyttä Helsingin kaupungin puupajaan sekä samaiseen metallipajaan, joka teki olohuoneen pöytämme

Ostin lehtikuusen palat Vantaan Starkista. Puupajan vetäjä ei ollut innoissaan ostoksestani ja varoitti alusta lähtien, että puu voi alkaa elämään ja halkemia tulee varmasti. Taso tehtiin kuulemma vastoin kaikkien oppikirjojen oppeja. Olin kuitenkin tehnyt päätökseni ja kundit alkoivat hommiin ;).





Sain Osmo Colorilta testiin puuvahan sekä öljyvahan, jonka on tarkoitus on säilyttää puun luonnollinen lämpö ja tuntu. Penkki, johon ihastuin, oli maalattua LUMI-sävyllä ja halusin ehdottomasti saman värin uuteen ruokapöytään. Kun palat oltiin yhdistetty tasoksi oppilaat maalasivat sen ensin puuhavalla ja sen jälkeen öljyvahalla. 





Lopputulos oli juuri niin upea mitä olin haaveillut. Melkein hypin onnesta, kun näin tason ja saattaa olla, että päästin muutaman ilon kiljahduksen. Laitan pian lisää kuvia pöydästä niin näette millainen siitä tuli. Tällaisista projekteista tulee niin hyvä mieli varsinkin, kun on itse suunnitellut sen ja toteutuskin onnistui.
 Ihan mahtavaa.

Onko teillä jotain itse suunniteltuja huonekaluja?


//Custom made.

SHARE:

lauantaina, lokakuuta 7

muhkea petaus ja uudet pellavalakanat


Jenkeissä asuessani kiinnitin monesti huomiota sänkyjen petauksiin. Itse olin tottunut siihen, että sängyn päälle oli heitetty isomummin virkkaama kellertävä päiväpeite eikä sängyn päällä ollut muuta. Koristetyynyistä meidän perheessä ei oltu varmaan kuultukaan eikä meillä oikeastaan puhuttu edes sisustuksesta. 



Kun 18-vuotias pääsee yksin maailmalle hän alkaa huomioida eri asioita ja hänelle alkaa kehittyä ns. oma maku. Muistan aina ensimmäisen au pair perheeni vanhempien sängyn. Se oli varmasti kaksi metriä leveä, puiset tolpat toimivat sängynpäätyinä ja en varmasti valehtele, jos sanon siinä olleen ainakin 10 muhkeaa tyynyä. Takimmaisella rivillä oli neljä isoa tyynyä, seuraavalla kolme hieman pienempää, jne. Pussilakanoista siellä ei oltu ikinä kuultukaan vaan päiväpeiton alla oli lakana ja se toimi peittona. Muistan silloin miettineeni haluavani juuri samanlaisen sängyn omaan kotiini.




Tyylini on tietenkin sen jälkeen muuttunut moneen otteeseen ja nykyään mottoni on less is more, joten ihan kymmentä tyynyä ei mun sängyllä tulla näkemään. Mutta ostin vihdoinkin IKEAsta yhden jättikokoisen tyynyn, jonka avulla sain petaukseen hieman särmää. Sorruin myös ostamaan H&M:stä uudet vaaleanharmaat pellavalakanat, joita en kyllä kadu yhtään. Hinta-laatusuhde on kohdillaan.




Petaus on nyt astetta muhkeampi tuon ison tyynyn ansioista ja tyynykasaan on ihana kellahtaa päivän päätteeksi.

Millaisesta petauksesta sä tykkäät?




// Bed business.

SHARE:

keskiviikkona, lokakuuta 4

melkein finaalissa - Rajalan kuvakilpailu


Melkein, muttei kuitenkaan vielä.

Pitkään seuranneet lukijat varmaan muistavat, kun vuoden alussa osallistuin Rajala Pro Shopin järjestämään Ambassador -kilpailuun. Yli 400 joukosta pääsin ensiksi 20 parhaan joukkoon ja nyt ollaan siinä pisteessä, että meitä on enää kolme kilpailijaa jäljellä. 

Viimeisen tehtävän antoi meille Lawrence Dolkart, jonka instagram täyttyy mitä erikoisemmista heijastuskuvista. Jokaisen kuvan takana on tarina ja jokainen kuva sekä tarina liittyy toisiinsa. Larryn luennolla saimme myös nähdä musiikkivideoita, joita hän on ohjannut ja kuvannut. Persoonaa tästä miehestä löytyi enemmän kuin olin kuvitellut :).

Saimme tehtäväksi ottaa heijastuskuvan, johon liittyi tarina. Sain heti luennolla selkeän vision millaisen kuvan halusin ottaa. Meistä jokainen näkee, tulkitsee ja kokee kuvat eri tavalla eikä mun mielestä ole huonoja kuvia. Kauneus on katsojan silmissä.




Nyt olisi taas äänestyksen paikka ja sen voit tehdä Ambassador -sivuilla. Oma kuvani on #3, mutta äänestä tietenkin sitä kuvaa, joka puhuttelee sua eniten.

Instagramissa on myös mahdollisuus jakaa oma heijastukuva ja voittaa lahjakortteja Rajalan verkkokauppaan. 

Kiitos ja kumarrus niille, jotka olette tähän asti mua äänestäneet <3.


//Almost.



SHARE:

perjantaina, syyskuuta 29

kukapa ei haluaisi tienata enemmän rahaa


*kaupallinen yhteistyö UKKO.fi


Mulla on aina ollut viha-rakkaussuhde rahan kanssa. Se mikä tulee sisään, lähtee yhtä nopeasti ulos. Muistan, kun aikoinani muutin Jenkkeihin ja aloitin työt au pairina eräässä perheessä. Palkkani ei ollut montaa dollaria viikossa eikä se tietenkään riittänyt mihinkään. Voi niitä lukuisia soittoja, joita äitini sai pummatessani häneltä lisää valuuttaa eikä se silti ollut tarpeeksi. Vähän päälle parikymppisenä tajusin, että nyt on aika saada omat raha-asiat kuntoon enkä voi aina olla äitini lompakolla. Hankin itselleni toisen työpaikan, alivuokralaisen ja tavoitteenani oli saada 10 000 dollaria säästöön. Vähän päälle vuosi siinä meni, mutta suunnitelmani piti. Tämän jälkeen äitini ei saanut yhtäkään puhelua liittyen rahaan.




Yhdestä asiasta olen kuitenkin aina pitänyt huolen ja se on laskut. Oli kuinka tiukkaa tahansa en ole ikinä jättänyt yhtäkään laskua maksamatta. En myöskään ole ottanut pikavippejä tai lainaa ja parin tonnin luottokorttikin on ollut vain kerran tapissa. Sanoisin, että asiat ovat aika hyvin mallillaan. Valehtelisin kuitenkin, jos en myöntäisi haaveilevani suuremmista tuloista ja uskon, että tekee moni muukin. Tällä en tarkoita tuhansien eurojen lisätienistiä vaan ihan muutama satanen kuussa olisi kiva lisä. On sanottamattakin selvää, ettei raha tuo onnea ja mitä enemmän sitä on, sen enemmän sitä menee. Mutta silti mielestäni on tervettä yrittää tehdä kaikkensa, että perheen talous on kunnossa.




Itse olen saanut extra tuloja esimerkiksi blogin kautta tehdessäni kaupallisia yhteistöitä. Montaa niitä ei ole ollut, mutta kuitenkin juuri sen verran, että olen päässyt edellä mainittuun päämäärääni. Parin vuoden ajan olen pähkäillyt perustaako toiminimi, mutten ole kokenut sille tarvetta. Onneksi on muitakin mahdollisuuksia esimerkiksi UKKO.fi -palvelu, joka on suunnattu nimenomaan kevytyrittäjille. Voit laskuttaa yrityksiä yksityishenkilönä ilman yritystä eikä tarvitse miettiä ja tuhlata aikaa paperitöihin tai omaan yritykseen liittyvään byrokratiaan.

PLUSSAT

- helppo ja vaivaton laskutus

- et tarvitse omaa y-tunnusta

- ei kirjanpitovelvollisuutta

- päätä itse milloin teet työsi, kenelle ja mihin hintaan

- saat palkkaa

- ei sitoumuksia




Suoraan sanottuna aivan mieletön palvelu, jossa pääsen hyvin helpolla ja ukko.fi:n jengi hoitaa kaiken puolestasi. Omat yhteistyöt ovat vielä minimaalisia, joten tämä on ollut helppo tapa hoitaa verotus, ym. Tilasin vain verottajalta sivutuloverokortin, jonka latasin omaan profiiliin. Laskun tekeminen on myös super helppoa ja valmiiseen lomakkeeseen tulee täyttää tähdellä merkityt kohdat ja that's it. Palkan nostamisesta palvelu veloittaa 5% mikä ei mielestäni ole hirveän suuri summa ajattellen, että kaikki ne hankalimmat asiat tehdään puolestasi.




Olen nyt muutaman kerran naputellut yritykselle laskun ja voin oikeasti suositella palvelua. Varsinkin, jos et ole vielä ihan varma oman yrityksen perustamisesta. UKKO.fi -sivuilla on myös vastauksia yleisiin kysymyksiin, joista oli aluksi tosi paljon hyötyä ja niiden avulla pääsi heti kärryille mistä on kyse.

Onko palvelu sinulle tuttu?


//Make that money.


*Kaupallinen yhteistyö UKKO.fi

SHARE:

keskiviikkona, syyskuuta 27

muuttaisin heti - inspiraatio


Ai miksi muuttaisin? Koska...


...keittiön kaapit ovat maalattu lempivärilläni...



...rakkaus marmoriin on vain kasvanut...




...vinokatto tuo omanlaista tunnelmaa kotiin...




...olohuone on juuri sopivan kokoinen...




...tuntuisi jännittävältä hypätä keittiön ikkunasta partsille... 




...koska makuuhuone olisi ihanan valoisa...




...huone olisi täydellinen minille ja alkovissa olevaan sänkyyn olisi ihana käpertyä...




Muuttaisitko sinä?

//Dream apartment.


SHARE:

sunnuntaina, syyskuuta 24

kukkia siellä sun täällä


Pakko myöntää, että olin aluksi todella skeptinen Lidl:n suhteen. Saksalainen ja halpa eivät kuulostaneet hyvältä combolta mun korviin. Nyt tilanne on se, että ostan lähestulkoon kaiken Lidl:stä. 

Vuoden alussa kirjoittelin muutamia säästövinkejä täällä blogissa ja yksi asia missä pihistän on kukat. En yksinkertaisesti suostu maksamaan kukkakimpusta kymmeniä euroja. Tosin, jos raha kasvaisi puussa ostaisin varmasti joka kolmas päivä tuoreen kimpun. Kerran näin ei ole, ostan kukkani marketista. 

Eilen nappasin mukaani Lidl:n päivän kimpun, joka maksoi 3,99€. Siinä oli viisi erilaista kukkaa ja tällä kertaa päätin laittaa jokaisen eri maljakkoon. Yleensä tuikkaan ne yhteen maljakkoon, mutta nyt ripottelin niitä ympäri asuntoa. Ihania väripilkkuja joka nurkassa.








Meillä on tänään onneksi rento päivä tiedossa eikä sen suurempia suunnitelmia. Mitä sä ajattelit tehdä tänään?


//Flowers all over the house.


SHARE:

keskiviikkona, syyskuuta 20

pellavarakkautta


Tällä hetkellä tuntuu, etten voi muuta ajatella kuin pellavaa. Materiaalin rouheus, epätäydellisyys ja varsinkin murretut värit ovat mieleeni. Saattaa olla, että tilasin alkuviikosta Annon valikoimasta muutaman uuden jutun, mutta niistä lisää myöhemmin ;).

Onko siellä muita pellavaan hurahtaneita?









(Kuvat: Pinterest )


SHARE:

maanantaina, syyskuuta 18

omia ja muiden muistoja


Viikonloppu tuli ja meni taas taas sellaista vauhtia että!! Välillä mietin mihin tämä aika oikeasti menee ja miten se menee niin nopeasti. Tunnit, päivät ja viikot vilisevät vain silmissä. Vuorokaudessa voisi mun mielestä ihan hyvin olla muutama tunti enemmän, jolloin ehtisi tehdä huomattavasti enemmän asioita. 

Tänä viikonloppuna oon käynyt läpi mummin ja äidin vanhoja valokuvia. Meillä on sellainen tilanne, että kellari on aivan täpötäynnä tavaraa ja niin sekaisin, että näen jopa painajaisia siitä. Erinäisistä syistä auton talvirenkaat täytyy saada mahtumaan sinne, joten pieni KonMaritus on nyt kohdillaan. 





Mummilta sekä äidiltä jäi paljon tavaraa ja on ollut hieman haasteellista päättää mitä säilyttää ja mitä ei. Kaikkea ei voi luonnollisesti varastoida enkä usko, että edes tarvitsee. Oon ottanut sen linjan, että säilytän ne tavarat, joista muistan heidät. Esimerkiksi mummin kello on sellainen, jonka näen vieläkin silmissäni ja samoin kuvissa näkyvä ruusukuvioinen pussukka. Samaan aikaan oon heittänyt kylmän viileästi roskiin valokuvia, joissa on tuntemattomia ihmisiä ja, joilla ei ole minkäännäköistä tunnearvoa mulle. Tuntuuhan se hurjalta heittää toisen muistoja roskikseen, mutta johonkin se raja on vedettävä.





On ollut hauska katsella kuvia ja nähdä millaista äitini lapsuus oli. Mini kysyi mm. 'miks sun mummi työntää sun äitiä nukenrattaissa?'. Hahaha. Selitin, että ihan ne olivat ihan oikeat lastenrattaat ja ennen vanhaan näyttivät erilaisilta. Täytyy sanoa, että onhan se ihan eri katsella kuvia albumeista kuin koneelta. Mua suoraan sanottuna hieman harmittaa, ettei enää tule teetettyä oikeita valokuvia vaan kaikki ovat tallennettuina muistikortille. Löysin myös oman vauvakirjan, jonne äitini oli mm. leikannut hiuksistani kiharan. Ihania muistoja.





Onko teillä vielä albumeita hyllyissä vai ovatko kaikki kuvat kännykässä tai koneella?

Oikein mukavaa viikkoa kaikille.

//Memories.
SHARE:
Blogger Template Created by pipdig