lauantai 1. huhtikuuta 2017

itkin psykoterapeutti Maaret Kallion edessä...


...mutta en ole varmasti ensimmäinen enkä viimeinen ;). 

Tapasin Maaretin ja muut bloggaajat Aino-jäätelön järjestämässä 'Ole itsellesi iki-ihana' -kurssilla viime viikolla. Odotin tapaamista innoissani, koska ensimmäinen kerta oli ollut todella mieluisa ja musta oli ihana nähä kaikki kurssilaiset. Vaikken tunne heistä ketään henkilökohtaisesti niin jotenkin tilassa oleva hyvä flow oli käsin kosketeltavaa ja se tuntui hyvältä.

Astuessani Lavli Livingroomiin huomasin olevani hieman hermostunut. Minillä oli ollut koulun jälkeen paha mieli ja tottakai se vaikutti myös muhun. Sen lisäksi hän ei vastannut puhelimeen ennen kurssin alkua, josta jäi levoton olo. Kerroin avoimesti kaiken edellä mainitun kurssin alussa ja mua ymmärrettiin täysin. Kukaan ei tuominnut, ei katsonut hassusti eikä ihmetellyt miksi musta tuntui siltä. 


ole itsellesi iki-ihana, aino jäätelö


Tällä kertaa puhuimme muiden ihmisten merkityksestä elämässämme ja kuinka ihminen tarvitsee toista ihmistä. Kaikki mitä lapsuudessa on koettu seuraa meitä jollain tapaa koko elämämme läpi.  Esimerkiksi se, että sua ei ole huomioitu lapsena, annettua tuntea eri tunteita, tuettu, ymmärretty tai kuunneltu, vaikuttaa joka päiväiseen elämäämme. Mä en ollut ennen mun terapiaa tajunnut kuinka suuri merkitys lapsuudella on. Tottakai olen elämäni aikana ihmetellyt miksi käyttäydyn tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla, muttei kuuna päivänä tullut mieleenkään, että melkein kaikelle löytyy syy sieltä alkuajoilta.


ole itsellesi iki-ihana, aino jäätelö


Annan esimerkin. Mun on aina ollut tosi vaikea ottaa vastaan lohdutusta. Jos oon itkenyt ja joku on tullut paijaamaan työnnän käden pois ja ärsyynnyn siitä. Voin jopa vihaisesti tokaista, että oon ok, vaikken todellakaan ole. Mulla tulee vaivaantunut olo, jos joku tulee osoittamaan ymmärrystä enkä voi uskoa kenenkään oikeasti välittävän mun tunteista. Surullista.

No mistä tämä sitten johtuu. Mua ei ole lohdutettu pienenä eikä mun tunteita olla kuultu tai kuunneltu. En muista yhtäkään hetkeä, jossa olisin istunut sängyllä, itkenyt ja äiti olisi ollut siinä vierellä niin kauan, kunnes itku loppui. En muista, että äiti olisi kysynyt multa miksi olin niin vihainen tai miksi mulla oli huono olla. En muista, että hän olisi koskaan kuunnellut saatika ymmärtänyt mua. En sano, että hän teki sen tahallaan vaan hän ei yksinkertaisesti osannut. Mutta mun tunteiden vähättely sekä kyvyttömyys ottaa vastaan lohdutusta juontaa juurensa sinne lapsuuteen.


ole itsellesi iki-ihana, aino jäätelö


Lapsi tarvitsee turvallista aikuista. Aikuista, joka on aikuinen ja kykenee kohtamaan sekä ottamaan vastaan kaikki tunteet. Me kaikki, mutta varsinkin lapset tarvitsevat turvallisia ihmisiä ympärilleen. Maaret kertoi meille tarinan, joka kuvasi hyvin sitä kuinka ihminen tarvitsee ihmistä. Hän oli vuoden alussa ollut tutustumassa UNICEFin toimintaan Mosambikissa ja matka oli ollut Maaretille todella merkityksellinen. Ensimmäinen asia mihin hän kiinnitti huomiota oli se, että auton saapuessa paikan päälle lapset eivät rynnänneet ruoan tai veden kimppuun vaan he ojensivat kätensä ja halusivat syliin. Mielestäni tarina kertoi hyvin siitä mitä pienet ihmiset oikeasti tarvitsevat.


ole itsellesi iki-ihana, aino jäätelö


Lopussa Maaret pyysi meitä kirjoittamaan paperille turvalliset ihmiset, joita elämässämme on. Ihmisiä, joiden kanssa saamme olla just sitä mitä oomme, totta, auki, ilman mitään maskeja. Joillekin ne voivat olla omat vanhemmat, joillekin sisarukset ja joillekin ystävät. Turvallisia ihmisiä ei tarvitse olla montaa vaan yksikin riittää. Tässä vaiheessa, herkän biisin soidessa, kirjoittaessani mun turvallisia henkilöitä  paperille, kyyneleet alkoivat valumaan eikä loppua meinannut tulla. Mulla oli kuitenkin turvallinen olo Maaretin ja muiden naisten edessä. Sain ymmärrystä, kosketuksia ja osasin ottaa sen vastaan <3. 

Kiitos.


ole itsellesi iki-ihana, aino jäätelö

( Kuvat: Sami Lamberg )

Oikein kaunista lauantaipäivää teille ja muistakaa, että #välillävoi.

//Tears.


*kurssin tarjoaa Aino-jäätelö

SHARE:

18 kommenttia

  1. Se on jännä miten tietyt ihmiset tai tietyt keskustelut voivat laukaista yhtäkkiä pitkällisiä patoutumia jotka ovat painaneet pitkään sisällä. Teillä vaikuttaa olleen merkityksellinen ja hieno päivä ihanat te. mukavaa viikonloppua������

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja mulla oli kai sit tunteet pinnassa jo valmiiks :))

      Oli aivan ihana päivä ja ...ah, niin kiitollinen!

      Poista
  2. Tämä on varmasti todella juttu johon pääsit mukaan ❤ kuulostaa valtavan upealta ❤

    VastaaPoista
  3. Apua, olipa koskettavaa. Ihan näin silmissäni sinut pikkutyttönä sängylläsi itkemässä, samalla näen itseni 10vuotiaana sunnuntai iltana huoneessani itkemässä seuraavaa koulupäivää, kun ei ole kavereita tai luulin että niitä on mutta ne valehtelikin. Elämä on raakaa.
    Tsemppiä ihana, olet upea ja jos joskus mun nähden itket niin aidosti sua lohdutan vaikka kuinka pukkaisit mun käden pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Awww, kiitos :). Voi sua ihanaa, ja mä niin otan vastaan sun lohdutuksen <3 <3

      Poista
  4. Olipa ihana ja ajatuksia herättävä teksti! <3 Onneksi elämääni mahtuu monta turvallista ihmistä, joiden kanssa voin olla 100%:sti minä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu! Onneksi mahtuu! Mulla ei montaa ole, muttei tarviikaan! Pääasia, että on yksi <3

      Poista
  5. Teksti herätti ajatuksia! Haleja sinulle!
    Mutta, tuo on niin totta, lapsuuden "arvet" kulkevat mukanamme koko elämän. Ja, usein jokin "kummastusta" herättävä asia selittyy lapsuuden tapahtumilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :). Ajatukset ovat hyviä <3

      Juurikin näin! Arvet ja oikeastaan kaikki kulkevat mukanamme. Onneksi on nykyään keinoja, joilla voi opetella uusille tavoille :)

      Poista
  6. Ääh, niin koskettavaa. Halaus sinulle ❤️

    VastaaPoista
  7. Kylläpä oli hyvä teksti. <3 Luin tätä todellakin ajatuksella.

    VastaaPoista
  8. Oli pakko tulla lukemaan tää vielä uudestaan tän päivän jälkeen ja kommentoimaan. Susta huokuu sellanen avoin aitous ja se on ihanaa. On jotenkin lohdullista, että aikuisenakin voi korjata lapsuuden vaillejäämistä ja kertomalla näistä, asiat jotenkin tulee helpommin elettäviks. Nää kolme tapaamista ainakin itse olen saanut kokea hurjan korjaaviksi. Btw huulipuna löytyi ja mä jäin miettimään että miksi mä miellän sun blogin edelleen kauneusblogiksi. Se johtuu sun jäätävän kauniista kuvista ja blogin nimestä. En oo ikinä huomannu et kaikki kauneusjutut puuttuu :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Jasmin!! Olipa kaunis kommentti ja lämmitti mieltä ihan tosi paljon <3 Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa tapoja tehdä asioita <3

      Hihih, jep! Täällä ei hirveesti näy kauneusjuttuja, mutta katsotaan mitä jatkossa keksin ;).

      Poista

Kiitos! Thank you!

© beauty of life | lifestyle- ja sisustusblogi

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig