maanantaina, toukokuuta 29

mitä ihmettä mulle tapahtui?


Mistähän aloittaisin?

Ensinnäkin kiitos kaikille teille, jotka olette lähettäneet viestejä ja kyselleet kuulumisia. Täällä on itse asiassa kaikki erittäin hyvin eli mitään dramatiikkaa venähtäneeseen blogitaukoon ei ole. Avaan teille nyt hieman mitä tapahtui.




Alkuvuodesta asetin itselleni tavoitteita blogin suhteen, halusin kehittyä, haastaa itseäni, mennä eteenpäin ja löytää uusia lukijoita. Haaveena oli päästä hyvään portaaliin ja sitä kautta tavoitteisiini. Tein julkaisukalenterin, suunnittelin postauksia viikoiksi eteenpäin, ajastin niitä ja tein oikeasti töitä blogin eteen. Tammikuu sujuikin hyvin ja blogissa kävi aivan mielettömästi jengiä. Olin tosi, tosi iloinen. 

Helmikuulle en ehtinyt tehdä julkaisukalenteria vaan tein postauksen kerrallaan, joka alkoi ahdistamaan, koska olinhan luvannut antavani blogille kaikkeni. Huono omatunto solvasi ja itseruoskinta alkoi. Jatkoin kuitenkin samaa tahtia, postasin tiettyinä päivinä ja pidin siitä kiinni, vaikkei aina olisi jaksanut. Sama tahti jatkui aina huhtikuun loppuun asti. Yritin kaikkeni, että postaukseni olisivat tasokkaita, innostavia ja inspiroivia. Mitä enemmän yritin, sen enemmän lamaannuin. Lukijoita lähti eikä vierailijoita ollut läheskään niin paljon mitä aiemmin. Samaan aikaan tykkäykset instassa vähenivät eikä seuraajia tullut kuin maksimissaan viisi viikossa. Voitte kuvitella, että se ei ollut kovin motivoivaa. 





Huhtikuun aikana puhuin paljon siskoni sekä parhaan ystäväni kanssa blogitauosta ja PING Helsingissä sanoin blogi mimmeille, että nyt ei jaksa enää. Blogi, insta ja kaikki siihen liittyvä ahdisti enkä saanut SOMEsta minkäänlaista iloa irti. Tajusin myös, että kaikki, siis k a i k k i mun vapaa-aika kului bloggaamiseen. Blogi oli mielessä 24/7. Kuvien editointia, kirjoittamista, muiden blogeja ja kommentointia. En "ehtinyt" urheilemaan, lukemaan lehtiä tai kirjoja, näkemään ystäviä, katsomaan telkkaria, koska koko ajan piti vain tehdä blogia. En myöskään pystynyt hidastamaan tahtia, koska olinhan luvannut itselleni päivittäväni ma, ke, pe, la ja su. En myöskään voi kuvitella bloggaavani niin, etten lukisi ja kommentoisi muiden blogeja. Lukulistalta löytyy pitkälti yli sata blogia, joita luin päivittäin ja suurimpaan osaan kommentoin. En siis tosiaan ehtinyt tehdä mitään muuta.




Siitä on nyt yli kuukausi, kun viimeksi kirjoitin postauksen ja laitoin kuvan instaan. Se tuntuu todella oudolta, koska MUNhan piti olla se bloggaaja, joka ei lopeta ikinä. Nyt mielessä ei ole pyörinyt muu kuin lopettaminen, ehkä mä oon nyt nähnyt tän maailman ja kokenut kaiken mitä tätä kautta voi kokea. Samaan aikaan mulla on ollut ihan hirveä ikävä mun rakasta, teitä ja kaikkea mitä bloggaamiseen kuuluu. 

Sen kuitenkin tiedän, etten ole vielä valmis tästä luopumaan <3. Nyt on vaan pakko tehdä asioita hieman eri tyylillä ja kuunnella omaa jaksamista. Ilman paineita, ilman tavoitteita ja ilman mitään. Pääasia on, että mä nautin, saan hyvää mieltä siitä mitä teen ja tottakai se näkyy myös ulospäin.





No mitä oon sit tehnyt viimeisen kuukauden aikana? Voi kuulkaa, vaikka ja mitä. Täytyy sanoa, että olo on ollut tosi vapautunut ( tottakai, kun ruoska ei koko ajan heilu ) ja onnellinen. Paljon hyvää on tapahtunut enkä voi edes kaikkea uskoa todeksi. Laitan tähän alle hieman kuulumisia.

- suoritin ammattikorkeakoulussa digitaalisen markkinointiviestinnän kurssin

- kävin Indiedayssin tapahtumassa sekä PING Helsingissä ja oli aivan mielettömän hauskaa

- voitettiin pirpanoiden kanssa kultaa aluefinaaleissa




- pääsin TOP 5 joukkoon Rajalan Ambassador -kilpailussa

- olen käynyt pitkillä kävelyillä ja viettänyt aikaa luonnossa

- olin Konsta Punkan kanssa Seurasaaressa kuvaamassa lintuja ja oravia 





- tutustuin aivan mielettömän upeaan naiseen PING:ssä

- esitin Aleksanterin Teatterin lavalla yhden postaukseni Sisu Not Silence -tapahtumassa

- olen viettänyt paljon aikaa omissa oloissa ja saanut ajatuksia kasaan




- olin ensimmäistä kertaa yhdeksään vuoteen ILMAN LASTA lomalla Espanjassa, josta postauksen kuvatkin ovat. Kyllä teki hyvää. 




Eli paljon on tapahtunut ja niin kuin sanoin on ollut aivan mieletön kuukausi. Haluan vielä tähän loppuun muistuttaa, että tehkää oikeasti just niitä asioita mistä teille tulee hyvä mieli ja kuunnelkaa kroppaanne sekä sydäntänne. Kyllä ne tietävät mitä oikeasti tarvitsemme.

Nyt haluaisin kuulla mitä SULLE kuuluu??


// I was gone for a minute but now I'm back.


SHARE:
Blogger Template Created by pipdig