maanantai 29. toukokuuta 2017

mitä ihmettä mulle tapahtui?


Mistähän aloittaisin?

Ensinnäkin kiitos kaikille teille, jotka olette lähettäneet viestejä ja kyselleet kuulumisia. Täällä on itse asiassa kaikki erittäin hyvin eli mitään dramatiikkaa venähtäneeseen blogitaukoon ei ole. Avaan teille nyt hieman mitä tapahtui.




Alkuvuodesta asetin itselleni tavoitteita blogin suhteen, halusin kehittyä, haastaa itseäni, mennä eteenpäin ja löytää uusia lukijoita. Haaveena oli päästä hyvään portaaliin ja sitä kautta tavoitteisiini. Tein julkaisukalenterin, suunnittelin postauksia viikoiksi eteenpäin, ajastin niitä ja tein oikeasti töitä blogin eteen. Tammikuu sujuikin hyvin ja blogissa kävi aivan mielettömästi jengiä. Olin tosi, tosi iloinen. 

Helmikuulle en ehtinyt tehdä julkaisukalenteria vaan tein postauksen kerrallaan, joka alkoi ahdistamaan, koska olinhan luvannut antavani blogille kaikkeni. Huono omatunto solvasi ja itseruoskinta alkoi. Jatkoin kuitenkin samaa tahtia, postasin tiettyinä päivinä ja pidin siitä kiinni, vaikkei aina olisi jaksanut. Sama tahti jatkui aina huhtikuun loppuun asti. Yritin kaikkeni, että postaukseni olisivat tasokkaita, innostavia ja inspiroivia. Mitä enemmän yritin, sen enemmän lamaannuin. Lukijoita lähti eikä vierailijoita ollut läheskään niin paljon mitä aiemmin. Samaan aikaan tykkäykset instassa vähenivät eikä seuraajia tullut kuin maksimissaan viisi viikossa. Voitte kuvitella, että se ei ollut kovin motivoivaa. 





Huhtikuun aikana puhuin paljon siskoni sekä parhaan ystäväni kanssa blogitauosta ja PING Helsingissä sanoin blogi mimmeille, että nyt ei jaksa enää. Blogi, insta ja kaikki siihen liittyvä ahdisti enkä saanut SOMEsta minkäänlaista iloa irti. Tajusin myös, että kaikki, siis k a i k k i mun vapaa-aika kului bloggaamiseen. Blogi oli mielessä 24/7. Kuvien editointia, kirjoittamista, muiden blogeja ja kommentointia. En "ehtinyt" urheilemaan, lukemaan lehtiä tai kirjoja, näkemään ystäviä, katsomaan telkkaria, koska koko ajan piti vain tehdä blogia. En myöskään pystynyt hidastamaan tahtia, koska olinhan luvannut itselleni päivittäväni ma, ke, pe, la ja su. En myöskään voi kuvitella bloggaavani niin, etten lukisi ja kommentoisi muiden blogeja. Lukulistalta löytyy pitkälti yli sata blogia, joita luin päivittäin ja suurimpaan osaan kommentoin. En siis tosiaan ehtinyt tehdä mitään muuta.




Siitä on nyt yli kuukausi, kun viimeksi kirjoitin postauksen ja laitoin kuvan instaan. Se tuntuu todella oudolta, koska MUNhan piti olla se bloggaaja, joka ei lopeta ikinä. Nyt mielessä ei ole pyörinyt muu kuin lopettaminen, ehkä mä oon nyt nähnyt tän maailman ja kokenut kaiken mitä tätä kautta voi kokea. Samaan aikaan mulla on ollut ihan hirveä ikävä mun rakasta, teitä ja kaikkea mitä bloggaamiseen kuuluu. 

Sen kuitenkin tiedän, etten ole vielä valmis tästä luopumaan <3. Nyt on vaan pakko tehdä asioita hieman eri tyylillä ja kuunnella omaa jaksamista. Ilman paineita, ilman tavoitteita ja ilman mitään. Pääasia on, että mä nautin, saan hyvää mieltä siitä mitä teen ja tottakai se näkyy myös ulospäin.





No mitä oon sit tehnyt viimeisen kuukauden aikana? Voi kuulkaa, vaikka ja mitä. Täytyy sanoa, että olo on ollut tosi vapautunut ( tottakai, kun ruoska ei koko ajan heilu ) ja onnellinen. Paljon hyvää on tapahtunut enkä voi edes kaikkea uskoa todeksi. Laitan tähän alle hieman kuulumisia.

- suoritin ammattikorkeakoulussa digitaalisen markkinointiviestinnän kurssin

- kävin Indiedayssin tapahtumassa sekä PING Helsingissä ja oli aivan mielettömän hauskaa

- voitettiin pirpanoiden kanssa kultaa aluefinaaleissa




- pääsin TOP 5 joukkoon Rajalan Ambassador -kilpailussa

- olen käynyt pitkillä kävelyillä ja viettänyt aikaa luonnossa

- olin Konsta Punkan kanssa Seurasaaressa kuvaamassa lintuja ja oravia 





- tutustuin aivan mielettömän upeaan naiseen PING:ssä

- esitin Aleksanterin Teatterin lavalla yhden postaukseni Sisu Not Silence -tapahtumassa

- olen viettänyt paljon aikaa omissa oloissa ja saanut ajatuksia kasaan




- olin ensimmäistä kertaa yhdeksään vuoteen ILMAN LASTA lomalla Espanjassa, josta postauksen kuvatkin ovat. Kyllä teki hyvää. 




Eli paljon on tapahtunut ja niin kuin sanoin on ollut aivan mieletön kuukausi. Haluan vielä tähän loppuun muistuttaa, että tehkää oikeasti just niitä asioita mistä teille tulee hyvä mieli ja kuunnelkaa kroppaanne sekä sydäntänne. Kyllä ne tietävät mitä oikeasti tarvitsemme.

Nyt haluaisin kuulla mitä SULLE kuuluu??


// I was gone for a minute but now I'm back.


SHARE:

33 kommenttia

  1. Kuinka mukava kuulla sinusta 🎀 tosi kiva kun postailit kuulumisia ja tärkeitä ajatuksia. 🤗 ja upeaa että olet tehnyt juuri kuten sydän sanoo. Se on oikea tie. Ja samaa tietä kannattaa jatkaa, sitä missä itsellä hyvä olla 💕 älä aseta missään nimessä paineita.

    Kesä pian kynnyksellä, ihanaa kesän alkua 🍓

    VastaaPoista
  2. Hahaa oon miettinyt bloggaamisesta samoja juttuja ja turhautunut myös!! :D Ensin päätin, että pyrkisin postaamaan arkisin ma-to, mutta nyt viikon sisään totesin sen vain olevan ihan mahdotonta, kun on päivätyössä toisaalla. Ei vain pysty ja mikä tärkeintä: ei tarvikaan pystyä. Jos minä en ehdi kirjoittamaan kaikkina iltoina, en usko mun lukijoidenkaan ehtivän lukea, jos joka ilta tulee uusi postaus. Tärkeintä on blogata rennosti, koska rakas harrastus.

    VastaaPoista
  3. Ihana kuulla sinusta. Ja, todellakin pieni tauko sekä loma tekee varmasti hyvää. Ihanat kuvat lomaltasi onkin, niin ja reissussa yksin (ilman lasta), ihanaa! <3

    VastaaPoista
  4. Oot pärjänny hurjan hyvin Rajalan kisassa! Ihan mahtavaa :) Mä en jaksa enää otta stressiä blogista, kirjoittelen kun jaksan ja kerkeän ja kun huvittaaa. Alkujaan kyttäsin lukijoita ja toivon lisää ja kaikkea, mutta nykyään ei ihan sillä lailla kiinnosta: kyllä ne lukija löytää :) Ja pakonomainen postailu vaan vähentää inspiraatiota ja omaa mielenkiintoa! Aikaa pitää jättää kaikelle luovalle muulle, mikä ruokkii sitten tätäkin. Itse tykkään sellasista sielullisista postauksista, sellaisista, joista näkee, että ne tekee ajatuksella eikä niin, että on pakko. Oma blogini on tietty niin pienikin vielä, etten senkään takia stressaile, kun ei ole suuria lukijamääriä odottelemassa uutta postausta. Tsemppiä sinne!

    VastaaPoista
  5. Ihania kuvia! Ja kiva kun olet takaisin, tauko välillä tekee hyvää ja selkeyttää ajatuksia! Minulle ainakaan ei ole tärkeintä, että blogi päivittyy joka päivä, mieluummin luen ajatuksella tehtyjä postauksia, enkä väkisin väännettyjä juttuja. Ja kun lukulistalla on monta kivaa blogia niin eihän niitä edes ehtisi lukea, jos kaikki päivittyisivät joka päivä (kun ei nytkään meinaa ehtiä...) , eli ihan rauhassa vaan!

    VastaaPoista
  6. Ihmettelinkin, mitä on tapahtunut, mutta sitten näin jossain sun kauniin lomakuvan ja ajattelin, että nyt on loman paikka.
    Itse en millään pystyisi päivittämään viittä päivitystä viikossa, vaikka rakas harrastus on. Eli ihan ilman huonoa omaa tuntoa lasket vain omaa rimaa. Moni blogi, joka päivittyy päivittäin (parhaimmillaan jopa kaksi kertaa päivässä), alkaa mielestäni toistaa itseään tai sitten postaukset täyttyy mainospostauksista.

    Mutta kiva kun oot bäk. Niin ihania kuvia, että Espanjan ikävä vaan kasvaa. Onko kolmas kuva Marbellasta?

    VastaaPoista
  7. <3 Ja hei, se on ihan huikeeta, että saa viisikin uutta lukijaa viikossa :) Mulle ei oo tullut uusia lukijoita piiitkäään aikaan ja tiedän kyllä täysin syynkin siihen: on vaan ollut muuta elämää ja blogi jäänyt sen jalkoihin. Mutta kuten aiemmin viestiteltiin, niin SE OIKEA ELÄMÄ menee ykköseksi, blogi (ja muu some) kulkee mukana ja siihen keskitytään, kun on aikaa. Kiva kun oot back <3 <3

    VastaaPoista
  8. Ihana, kun laittelit kuulumisia. Minä olen nimittäin yksi niistä hiljaisista pohdiskelijoista, että missähän olet ja mitähän sinulle kuuluu. Ihanaa millaisen irtioton olet saanut ottaa ja kiva kuulla, että kaikki on tosi hyvin <3

    Valoa ja halauksia!

    VastaaPoista
  9. Välillä mietin, että olisi kiva edetä tässä bloggailussa, mutta vielä hyvin pitkässä kuusessa ja toisaalta - en tässä vaiheessa elämää edes pystyisi niin tavoitteelliseen (ruoska alkaisi varmasti heilumaan) :) Mikäli sikäli, kun edes etenisin mihinkään :) Olen sitten ajatellut, että virta vie sinne minne on viedäkseen ja johdattaa luokseni joiden pitääkin löytää<3

    VastaaPoista
  10. Jotain tämän tyyppistä vähän ounastelinkin. Itselläni on ollut vähän samat fiilikset, että elämää ei ehdi elämään kun sitä pitää jatkuvasti kuvata tai kaikesta tehdystä olla kirjoittamassa. Omakin postailu on siis jo pidemmän aikaa ollut aika hidastahtista, koska olen raivannut kalenterista mielummin aikaa juuri sille omalle urheilulle tai rentoutumiselle kuin bloggaamiselle. Sen verran harva tällä hommalla kuitenkaan itseään elättää, että totesin, että omat resurssit ei päivätyön ohessa riitä panostamaan niin paljoa kuin pitäisi panostaa näkyvyyden kasvattamiseen, niin päätin sitten jatkaa postailua silloin kun siltä tuntuu, ilman paineita. Mutta ihana kun olet palannut. <3

    VastaaPoista
  11. Oi sie oot tullut maisemiin, ihanaa!!! <3 Kyllä täälläkin ihmetystä oli, missä oletkaan... Nyt oikeasti teet vähemmän ja sydäntäsi kuunnellen, maailma pyörii siltikin, vaikka vähän vähemmän me pyörisimmekin. <3

    VastaaPoista
  12. Nyt puhut asiaa! Teet sitten mitä tahansa, niin tee se niin, että pystyt nauttimaan siitä!!
    - Aivan mahtavat lomakuvat, kiitos kun näytit meillekin :)

    VastaaPoista
  13. Voi että, tauko teki varmasti hyvää! Kannattaa kuunnella itseä ja tervetuloa takaisin <3

    VastaaPoista
  14. Minäkin kävin kuikuilemassa, että mihin on nainen kadonnut. Vaan hyvä ettei kadonnut. 😊 Se on silti tosi, että pakottamalla ei saa muuta kuin pahan olo. Mukavia kesäpäiviä!

    VastaaPoista
  15. Ihanaa, just näin! Pitää tehdä just sitä mistä nauttii eikä tosiaan ottaa stressiä ainakaan bloggailusta. Täällä ollaan parasta aikaa minilomalla Helsingissä. Tuntuu että olisi jo pidempi loma takana, vaikka vasta aamulla tultiin :).

    VastaaPoista
  16. Juuri näin, ja tästä bloggaamisesta ei todellakaan kannata stressiä itselleen aiheuttaa, vaikka tiedän etten oo hyvä tuota lausetta sanomaan. Aalto kuule kulkee ees taas :D Itse olen nyt taas enemmän innsotunut, ehkä on vaan asiaa uuden kodin myötä. Nauti!

    VastaaPoista
  17. Ihana sinä <3. Tekstistä ja kuvista paistaa rentous. Parasta! On ollut sua ikävä - ja sun blogia. Mutta ymmärrän täysin mitä tarkoitat, kuten puhuttiinkin <3. Nyt teet niin kuin itse siinä kussakin hetkessä parhaaksi näet ja KOET. Et enempää, etkä vähempää. Ja kiitos - tänne kuuluu tosi hyvää, perusarkea ja sen semmoista. Elämää <3

    VastaaPoista
  18. Mäkik vähän aikaa sitten havahduin miettimään että missähän oot kun tajusin ettei ole tullut instassa kuvia vastaan.. Itsekään en ole ehtinyt bloggaamaan enkä lukemaan blogeja.. Tunnistan kyllä hyvin tuon mitä kirjoitit vaikka itse en ole koskaan niin tavoitteellisesti blogannut. Ei vaan aika riitä kaikkeen, enkä koe että tämä harrastus olisi niin tärkeä että se veisi aikaa tärkeämmiltä asioilta.. Kyllä se aika sitten näyttää mitä kannattaa tehdä!:) ihanaa lomailua! Kivoja tunnelmakuvia!

    VastaaPoista
  19. Ihana kuulla Susta. Olet kehittynyt. M y ö s kuvaajana mielettömästi. Tämän postauksen kuvat on huikeita. Todella surullista lukea kun bloggaajat polttavat itsensä loppuun 😔 Tiedän kuitenkin että olet vahva, tunteellinen, herkkä ja fiksu nuori nainen. Pidä huoli itsestäsi ja myös ministä. Noudata omia neuvojasi muru. Ihanaa kesää! Halit - T tuisku <3

    VastaaPoista
  20. Ihana kuulla sinusta.
    Voi muru, bloggaamisen kuuluisi olla kivaa ja stressitöntä mutta tunnistan kirjoituksesta itseni. Jossain vaiheessa itsekin toivoin blogiltani paljon. Nyt olen päättänyt että bloggaan kun ehdin ja jaksan. All i ever wanted is here-blogin Karlan kanssa kun juttelin silloin kun hän lopetti suursuosin saaneen bloginsa niin tajusin etten halua menettää jokaista kivaa hetkeä perheeni kanssa. AIna kun he tekivät jotain kivaa niin minä joko otin kuvia, laitoin kuvia, kirjoitin blogia tai luin hiki hatussa muiden blogeja. Nyt olen blogannut reippaan vuoden omalla vapaalla tyylilläni postauksen silloin tällöin ja voih miten ihanaa kun illalla ehtii ja jaksaa mennä salille tai olla vain.
    Tsemppiä muru, sulla on mielettömän upea blogi ja sie olet mielettömän upea <3

    VastaaPoista
  21. Rehellinen ja avoin tarinasi on oiva kuvaus siitä, kuinka luova työ (vaikka se olisi kuinka harrastus) voi vaatia huomaamatta veronsa, jos ei ole valpas.

    On luonnollista, että meillä bloggaajilla nälkä kasvaa syödessä. Ihana harrastus antaa paljon, taidot karttuvat, eikä opittu yhtäkkiä enää riitäkään: halu ja tarve kehittyä kasvaa. Se on inhimillistä, ja se on luonnollista.

    Blogistania on toisaalta siitä katala paikka, että omat suuntaviivat voivat helposti hämärtyä. Yksi osaa yhtä hyvin, toinen toista ja kolmas kolmatta. Oma osaaminen tuntuu muiden rinnalla äkkiä riittämättömälle ja mitättömälle. On helppo alkaa ruoskia itseään.

    Harrastuksena bloggaaville voi myös olla yllätys, että luovuus ei kuki junassa, joka jyskyttää kuukaudesta toiseen pysähtymättä koskaan pysäkille. Junan saa kevyestikin liikkeelle, mutta se ei jaksa loputtomiin, jos akkuja ei joskus ladata.

    Parikymmentä vuotta työkseni kirjoittaneena ja sisältöjä tuottaneena kokemuksesta sanon, että harrastuksena (siis jonkin toisen työn ohessa) 5-7 kertaa viikossa bloggaaminen on raju tahti. Niin raju, että ennen pitkää siinä kärsii yleensä aina joko a) sisältö tai b) bloggaaja. Vaihtoehtoja ei ole.

    Ja ajaudun miettimään, että miksi? Mikä ihme on se syy, ettäbloggaaja uhraa jomman kumman tai pahimmassa tapauksessa kummatkin? Ei loppupeleissä lukija sitä halua. Ei edes yhteistyökumppanikaan. Kaikki ymmärtävät, että bloggaaja on ihminen, jolla on myös muu elämä.

    No, positiivisempiin asioihin: huomaatko muuten, miten olet ollut monen lukijasi mielelessä? Sinua on kaivattu, mutta sinua on jaksettu myös odottaa <3.

    Voimia ja tsemppiä! Aurinko paistaa vielä <3! Se on varma.

    VastaaPoista
  22. Hienoja oivalluksia! Kiitos kun jaoit ❤️

    VastaaPoista
  23. Ihan mahtava, että otit aika itsellesi ja teit asioita, jotka tuntuivat hyvältä! Juuri näin pitää tehdäkin. <3

    Mun blogitauko on venynyt yli kuukauden mittaiseksi ja taitaa vielä jatkua tovin. Haluan käyttää aikani nyt kesällä muuten kuin tietokoneella istuen.

    Ihanaa kesän alkua! :)

    VastaaPoista
  24. Huh, ihanaa että kaikki on hyvin ja olet taas "ruudussa"! Mulla oli myös pieni kriisi alku vuodesta samojen asioiden kanssa (vaikka olenkin vielä ihan ummikko) joten tiedän miltä susta tuntuu. Nyt otat vaan vähän rennommin ja hiljennät tahtia, kyllä me täällä odotellaan :)

    VastaaPoista
  25. Tärkeitä oivalluksia! Onneksi ymmärsit ottaa aikaa itsellesi. Ei tän homman kuulu olla noin raastavaa vaan oikeasti kivaa. Kyllä mullakin oli joskus halu, että blogista vois tulla vähän isompi ja se edellinen oli jo vähän siihen suuntaan menossa. Et voi uskoa kuinka pahalta tuntui nähdä, että lukijoita oli enää niin pieni osa edelliseen verrattuna. Mietin, että eikö mun jutut kiinnosta tai kuvat innosta, vaikka omasta mielestä olin vähän jo tässä touhussa kehittynytkin. Sitten muistin, että halusin aloittaa tän homman niin, että oon ihan oma itseni. Mä teen tätä siks kun haluan ja silloin kun haluan ja en voi pakottaa muita lukemaan mun juttuja. Se, että on itse onnellinen ja vähän ylpeäkin työstään saa riittää mulle ja jos ei muuta niin onhan sitä vanhana aika ihana lueskella, että mitä sitä joskus nuorena teki ;) Leppoisia päiviä sinne ja olipas muuten kiva, että jotain kirjoitit ;)

    VastaaPoista
  26. Ai vitsi, kuulostaa siltä, että oot tehnyt just eikä melkein oikein itsellesi! <3 Tavoitteellinen bloggaaminen vaatii työtä, se on selvä - jopa silloin kun ei huvittaisi. Mutta täytyy tosiaan muistaa, että jos blogi ei ole koko ansaintakeino niin itselleen voi antaa siimaa. Kuulostat todella onnelliselta nyt, ihanaa! :)

    VastaaPoista
  27. Ihanaa kun palasit takaisin, itsekkin on ollut jo yli kuukauden tauolla, kun koti näyttää varastolta. Itsellä on sen verran pieni blogi, josta en osaa niin stressata. Tosiaan muutto edessä kuukauden päästä...mä odotan sitä, kuin kuuta nousevaa! :)

    VastaaPoista
  28. Blogista voi helposti tulla pakkomielle ja kaiken näkee vaikka kuvattavana kohteena. :) Yritän sitten aina muistaa, että blogin tulee olla itselle kivaa hommaa ja siksi sen alunperin aloitinkin, eikä blogiin saa kadota. Mutta ymmärrän tuon katoamisen ja lukujen tuijottamisen. Seuraan niitä itsekin ja olen huomannut, että luvut heiluu ja jotkut tietynlaiset postaukset eivät kerää niin paljon kävijöitä. Sitten olen tuuminut, että vaikka kunnioitus lukijoita kohtaan on tärkeä ja vuorovaikutuksellisuus blogin parasta antia eli se yhteisöllisyys, niin siltikin täytyy tehdä niin kuin itselle hyväksi tuntuu tai sitten toimii itseään vastaan.

    Joskus asiat sujuu paremmin ja joskus hampaat purren. <3

    Olet ihana pakkaus ja teit rohkean teon, hyvä sinä. Nyt menen laittamaan sulle ihan yksäriä. <3

    VastaaPoista
  29. Kiva, että olet taas kuvioissa!
    Ihanaa kesää 🌞

    VastaaPoista
  30. Niin tutulta kuulostaa nuo blogiajatukset. Mutta sulla on ollut ihan mieletön elämä tauon aikana <3 Itsellä juuri puolen vuoden stressi alkoi helpottamaan kun on ollut huoli omasta terveydestä. Nyt on kaikki tutkimukset ja kuvaukset tehty eikä mitään löytynyt, joten voi alkaa taas elää ja hengittää. Blogikin on ollut ihan retuperällä, mutta jospa se nyt alkaisi taas virkistyä :) Ihanaa kesää sulle <3

    VastaaPoista
  31. Onpa kauniita lomakuvia! Ja aivan mahtavia juttuja sulla on ollut blogitaukosi aikana!
    Aurinkoa viikonloppuusi!

    VastaaPoista

Kiitos! Thank you!

© beauty of life | lifestyle- ja sisustusblogi

This site uses cookies from Google to deliver its services - Click here for information.

Blogger Template Created by pipdig