sunnuntaina, syyskuuta 24

kukkia siellä sun täällä


Pakko myöntää, että olin aluksi todella skeptinen Lidl:n suhteen. Saksalainen ja halpa eivät kuulostaneet hyvältä combolta mun korviin. Nyt tilanne on se, että ostan lähestulkoon kaiken Lidl:stä. 

Vuoden alussa kirjoittelin muutamia säästövinkejä täällä blogissa ja yksi asia missä pihistän on kukat. En yksinkertaisesti suostu maksamaan kukkakimpusta kymmeniä euroja. Tosin, jos raha kasvaisi puussa ostaisin varmasti joka kolmas päivä tuoreen kimpun. Kerran näin ei ole, ostan kukkani marketista. 

Eilen nappasin mukaani Lidl:n päivän kimpun, joka maksoi 3,99€. Siinä oli viisi erilaista kukkaa ja tällä kertaa päätin laittaa jokaisen eri maljakkoon. Yleensä tuikkaan ne yhteen maljakkoon, mutta nyt ripottelin niitä ympäri asuntoa. Ihania väripilkkuja joka nurkassa.








Meillä on tänään onneksi rento päivä tiedossa eikä sen suurempia suunnitelmia. Mitä sä ajattelit tehdä tänään?


//Flowers all over the house.


SHARE:

keskiviikkona, syyskuuta 20

pellavarakkautta


Tällä hetkellä tuntuu, etten voi muuta ajatella kuin pellavaa. Materiaalin rouheus, epätäydellisyys ja varsinkin murretut värit ovat mieleeni. Saattaa olla, että tilasin alkuviikosta Annon valikoimasta muutaman uuden jutun, mutta niistä lisää myöhemmin ;).

Onko siellä muita pellavaan hurahtaneita?









(Kuvat: Pinterest )


SHARE:

maanantaina, syyskuuta 18

omia ja muiden muistoja


Viikonloppu tuli ja meni taas taas sellaista vauhtia että!! Välillä mietin mihin tämä aika oikeasti menee ja miten se menee niin nopeasti. Tunnit, päivät ja viikot vilisevät vain silmissä. Vuorokaudessa voisi mun mielestä ihan hyvin olla muutama tunti enemmän, jolloin ehtisi tehdä huomattavasti enemmän asioita. 

Tänä viikonloppuna oon käynyt läpi mummin ja äidin vanhoja valokuvia. Meillä on sellainen tilanne, että kellari on aivan täpötäynnä tavaraa ja niin sekaisin, että näen jopa painajaisia siitä. Erinäisistä syistä auton talvirenkaat täytyy saada mahtumaan sinne, joten pieni KonMaritus on nyt kohdillaan. 





Mummilta sekä äidiltä jäi paljon tavaraa ja on ollut hieman haasteellista päättää mitä säilyttää ja mitä ei. Kaikkea ei voi luonnollisesti varastoida enkä usko, että edes tarvitsee. Oon ottanut sen linjan, että säilytän ne tavarat, joista muistan heidät. Esimerkiksi mummin kello on sellainen, jonka näen vieläkin silmissäni ja samoin kuvissa näkyvä ruusukuvioinen pussukka. Samaan aikaan oon heittänyt kylmän viileästi roskiin valokuvia, joissa on tuntemattomia ihmisiä ja, joilla ei ole minkäännäköistä tunnearvoa mulle. Tuntuuhan se hurjalta heittää toisen muistoja roskikseen, mutta johonkin se raja on vedettävä.





On ollut hauska katsella kuvia ja nähdä millaista äitini lapsuus oli. Mini kysyi mm. 'miks sun mummi työntää sun äitiä nukenrattaissa?'. Hahaha. Selitin, että ihan ne olivat ihan oikeat lastenrattaat ja ennen vanhaan näyttivät erilaisilta. Täytyy sanoa, että onhan se ihan eri katsella kuvia albumeista kuin koneelta. Mua suoraan sanottuna hieman harmittaa, ettei enää tule teetettyä oikeita valokuvia vaan kaikki ovat tallennettuina muistikortille. Löysin myös oman vauvakirjan, jonne äitini oli mm. leikannut hiuksistani kiharan. Ihania muistoja.





Onko teillä vielä albumeita hyllyissä vai ovatko kaikki kuvat kännykässä tai koneella?

Oikein mukavaa viikkoa kaikille.

//Memories.
SHARE:

tiistaina, syyskuuta 12

kahden viikon aikana on tapahtunut paljon


Huh, miten aika rientää. Viimeisestä postauksesta on kulunut kaksi viikkoa enkä ole suoraan sanoen ehtinyt edes miettiä bloggaamista. Tai no tottakai blogi on aina mielessä, mutta kaikkea ei vaan yksinkertaisesti ehdi tehdä. 

Kerroin jokin aika sitten isoista muutoksista elämän saralla ja eihän ne siihen loppuneet. Kaikki on siis paremmin kuin hyvin, vaikken uutta työpaikkaa ole vielä saanutkaan. Mutta se tulee sitten, kun on oikea aika. Pikkuveli on muutettu onnellisesti uuteen kotiin. Kyllä siinä kyynel tai pari vierähti, kun tuo iso-pieni-ihminen hyppäsi kaulaan ja sanoi, ettei tiedä mitä olisi tehnyt ilman meitä <3. 

Sitten oon perustanut vihdoinkin toiminimen ja virallisesti saanut ensikosketuksen "yrittäjän" elämään. Nimittäin sain pari viikoa sitten soitin Telia Finlandilta ja he pyysivät mua SOME-reportterikseen koripallon EM-kisojen ajaksi. Tarkoituksena oli somettaa tunnelmia Kansalaistorilta, Hartwall Arenalta sekä peleistä. Pieni hiki siinä nousi pintaan ja ensimmäisenä ajatuksena oli "Osaanko mä?? Mitä jos mokaan?". Hiljensin kuitenkin nuo äänet hyvin nopeasti ja rohkeasti hyppäsin matkaan mukaan. Oli aivan mieletön viikko, vaikkakin raskas. Päivät meni normaalisti töissä ja illat korishuumassa. En kuitenkaan vaihtaisi hetkeäkään ja olen todella kiitollinen, että sain olla osana tätä upeaa tapahtumaa. Telia oli myös todella tyytyväinen työpanokseeni ja materiaaliin, jota tuotin heille. Yey!

Näin se elämä heittää välillä eteen asioita, joita ei voisi edes kuvitella. Oon niin iloinen, että astuin epämukavuusalueelle ja u s k a l s i n ottaa uuden haasteen vastaan.
















Ja nyt tietty haluan kuulla mitä sulle kuuluu?

//Overwhelmed.

SHARE:
Blogger Template Created by pipdig