keskiviikkona, lokakuuta 18

FINAALISSA JA SAIN UUDEN TYÖPAIKAN!!!


Maanantai oli jännittävä päivä! Rajala Ambassador -kilpailun äänestys loppui sunnuntaina. Kun on enää kolme kilpailijaa jäljellä, niistä kaksi ammattilaisia ja kolmantena minä niin voin sanoa, että itseluottamusta koetellaan. Mutta samaan aikaan mulla oli hyvä fiilis, sillä olin antanut kaikkeni myös tähän viimeiseen tehtävään ja muuta en olisi voinut tehdä. Kello oli 18.05, kun sain viestin Rajalan yhteyshenkilöltä ja hän kertoi, että MÄ OLEN FINAALISSA!! Ei tätä voi uskoa todeksi eikä mulla ole edes sanoja kuvaamaan tämän hetkistä fiilistä. Aivan uskomatonta!!



Eikä siinä vielä kaikki! 18.07 puhelimeni soi ja sain vahvistuksen työpaikasta, jota mulle oli tarjottu edellisellä viikolla. Eli SAIN UUDEN TYÖPAIKAN!!! Saanko kiljua, hyppiä, pomppia, huutaa, nauraa, itkeä? Hahaha, no kaikkkia edellä mainittuja on tultu tehtyä viimeisen kolmen päivän aikana ;). Musta tuntuu, että olen 10 kiloa kevyempi ja voin vihdoinkin hengittää. Aivan mielettömiä uutisia ja kiitollisuuden määrälle ei ole rajaa. 

Näin ne asiat loksahtelee paikoilleen, kun jaksaa uskoa ja olla kärsivällinen. Uusi työ eikä uusi tehtävä kuvakilpailussa tule olemaan helppo, mutta oon valmis ottamaan haasteet vastaan ja painamaan töitä sata lasissa. YES!

Kiitos vielä tuhannesti kaikille äänestäjille.


//YESSSS!!



SHARE:

sunnuntaina, lokakuuta 15

tällä viikolla...


...olen ajatellut omaa hyvinvointiani ja ollut itseni puolella...

...vakuutellut, että olen toiminut oikein...




...saanut hyvin jännittäviä uutisia, jotka ratkeavat ensi viikolla...

...hyppinyt, kiljunut, tanssinut ja palannut takaisin maan pinnalle...




...jännittänyt Rajala Ambassador -kilpailun etenemistä...

...antanut kaiken ylimääräisen ajan uuden oppimiselle...




...suunnitellut muutamia muutoksia kodin sisustukseen...

...miettinyt miten jotkut asiat ovat niin vaikea saada tehtyä, kuten makuutilan seinän maalaaminen...




...aloittanut hyvin henkilökohtaisen postauksen kirjoittamisen...

...ja miettinyt, että alan olemaan valmis siihen...




...tuntenut haikeutta, etten tällä hetkellä pysty antamaan blogille enemmän aikaa...

...mutta samalla ollut armollinen itselleni ja tehnyt vain niitä asioita, joihin energiat riittävät...


Oikein mukavaa sunnuntaina kaikille.


//Sunday thoughts.
SHARE:

keskiviikkona, lokakuuta 11

näin valmistui suunnittelemani ruokapöytä


Kaikki alkoi Habitare-messuilla vuonna 2016. Näin jollain osastolla aivan ihanan ruokapöydän, jonka taso oli tehty puusta. Siitä se ajatus alkoi kehittymään ja nyt ollaan siinä pisteessä, että meillä on uusi ruokapöytä! Yey!

Kerroinkin alkuvuonna hieman suunnitelmista pöydän suhteen. Asiat eivät aina mene niin kuin Strömsössä ja pöytä saapui meille vasta viime viikolla. Ne sanovat, että hyvää kannattaa odottaa ja sanonta pitää täysin paikkansa. Pöytä on aivan upea ja oikeastaan kauniimpi mitä osasin edes kuvitella. Kerroin nyt vielä hieman miten pöydän suunnittelu eteni. 

Pöydän tason inspiraation lähteenä toimi alla oleva kuva. Pääsin tutustumaan Meidän Harmoniaa Minnan ystävän kotiin ja ihastuin täysin tuohon hirsiseinään. Etsin kissojen ja koirien kanssa paikkoja, josta voisin ostaa hirttä, mutta tuloksetta. Oli siis mietittävä muita vaihtoehtoja.




Satuin bongaamaan netin uumenista alla olevan puisen penkin, jonka antiikkiliike Romuritari oli tehnyt. Laitoin heille kyselyn mitä puuta ja maalia olivat siihen käyttäneet, sillä rakastuin puun kuosiin ensisilmäyksellä. Selvisi, että se on Siperian lehtikuusta ja maalattu Osmo Colorin puuvahalla.




Näiden saamieni tietojen mukaan olin astetta viisaampi sekä varmempi millaisen haluaisin uuden ruokapöydän olevan. Otin yhteyttä Helsingin kaupungin puupajaan sekä samaiseen metallipajaan, joka teki olohuoneen pöytämme

Ostin lehtikuusen palat Vantaan Starkista. Puupajan vetäjä ei ollut innoissaan ostoksestani ja varoitti alusta lähtien, että puu voi alkaa elämään ja halkemia tulee varmasti. Taso tehtiin kuulemma vastoin kaikkien oppikirjojen oppeja. Olin kuitenkin tehnyt päätökseni ja kundit alkoivat hommiin ;).





Sain Osmo Colorilta testiin puuvahan sekä öljyvahan, jonka on tarkoitus on säilyttää puun luonnollinen lämpö ja tuntu. Penkki, johon ihastuin, oli maalattua LUMI-sävyllä ja halusin ehdottomasti saman värin uuteen ruokapöytään. Kun palat oltiin yhdistetty tasoksi oppilaat maalasivat sen ensin puuhavalla ja sen jälkeen öljyvahalla. 





Lopputulos oli juuri niin upea mitä olin haaveillut. Melkein hypin onnesta, kun näin tason ja saattaa olla, että päästin muutaman ilon kiljahduksen. Laitan pian lisää kuvia pöydästä niin näette millainen siitä tuli. Tällaisista projekteista tulee niin hyvä mieli varsinkin, kun on itse suunnitellut sen ja toteutuskin onnistui.
 Ihan mahtavaa.

Onko teillä jotain itse suunniteltuja huonekaluja?


//Custom made.

SHARE:

lauantaina, lokakuuta 7

muhkea petaus ja uudet pellavalakanat


Jenkeissä asuessani kiinnitin monesti huomiota sänkyjen petauksiin. Itse olin tottunut siihen, että sängyn päälle oli heitetty isomummin virkkaama kellertävä päiväpeite eikä sängyn päällä ollut muuta. Koristetyynyistä meidän perheessä ei oltu varmaan kuultukaan eikä meillä oikeastaan puhuttu edes sisustuksesta. 



Kun 18-vuotias pääsee yksin maailmalle hän alkaa huomioida eri asioita ja hänelle alkaa kehittyä ns. oma maku. Muistan aina ensimmäisen au pair perheeni vanhempien sängyn. Se oli varmasti kaksi metriä leveä, puiset tolpat toimivat sängynpäätyinä ja en varmasti valehtele, jos sanon siinä olleen ainakin 10 muhkeaa tyynyä. Takimmaisella rivillä oli neljä isoa tyynyä, seuraavalla kolme hieman pienempää, jne. Pussilakanoista siellä ei oltu ikinä kuultukaan vaan päiväpeiton alla oli lakana ja se toimi peittona. Muistan silloin miettineeni haluavani juuri samanlaisen sängyn omaan kotiini.




Tyylini on tietenkin sen jälkeen muuttunut moneen otteeseen ja nykyään mottoni on less is more, joten ihan kymmentä tyynyä ei mun sängyllä tulla näkemään. Mutta ostin vihdoinkin IKEAsta yhden jättikokoisen tyynyn, jonka avulla sain petaukseen hieman särmää. Sorruin myös ostamaan H&M:stä uudet vaaleanharmaat pellavalakanat, joita en kyllä kadu yhtään. Hinta-laatusuhde on kohdillaan.




Petaus on nyt astetta muhkeampi tuon ison tyynyn ansioista ja tyynykasaan on ihana kellahtaa päivän päätteeksi.

Millaisesta petauksesta sä tykkäät?




// Bed business.

SHARE:

keskiviikkona, lokakuuta 4

melkein finaalissa - Rajalan kuvakilpailu


Melkein, muttei kuitenkaan vielä.

Pitkään seuranneet lukijat varmaan muistavat, kun vuoden alussa osallistuin Rajala Pro Shopin järjestämään Ambassador -kilpailuun. Yli 400 joukosta pääsin ensiksi 20 parhaan joukkoon ja nyt ollaan siinä pisteessä, että meitä on enää kolme kilpailijaa jäljellä. 

Viimeisen tehtävän antoi meille Lawrence Dolkart, jonka instagram täyttyy mitä erikoisemmista heijastuskuvista. Jokaisen kuvan takana on tarina ja jokainen kuva sekä tarina liittyy toisiinsa. Larryn luennolla saimme myös nähdä musiikkivideoita, joita hän on ohjannut ja kuvannut. Persoonaa tästä miehestä löytyi enemmän kuin olin kuvitellut :).

Saimme tehtäväksi ottaa heijastuskuvan, johon liittyi tarina. Sain heti luennolla selkeän vision millaisen kuvan halusin ottaa. Meistä jokainen näkee, tulkitsee ja kokee kuvat eri tavalla eikä mun mielestä ole huonoja kuvia. Kauneus on katsojan silmissä.




Nyt olisi taas äänestyksen paikka ja sen voit tehdä Ambassador -sivuilla. Oma kuvani on #3, mutta äänestä tietenkin sitä kuvaa, joka puhuttelee sua eniten.

Instagramissa on myös mahdollisuus jakaa oma heijastukuva ja voittaa lahjakortteja Rajalan verkkokauppaan. 

Kiitos ja kumarrus niille, jotka olette tähän asti mua äänestäneet <3.


//Almost.



SHARE:
Blogger Template Created by pipdig