sunnuntaina, helmikuuta 11

miksi bloggaaminen tökkii?


Huh! Siitä on mennyt taas yli kuukausi, kun kirjauduin bloggeriin. Elämässä puhaltelee muutosten tuulet ja mielessä pyörii sata asiaa. Yksi niistä on tämä blogi. Tiedän, että olen varmaan viimeiset kymmenen postausta puhunut samasta aiheesta ja pähkäillyt mitä tehdä. Luopumisen tuskaa ilmassa, joka on tietenkin normaalia, kun kyseessä on itselleen tärkeä asia. Ajattelin kuitenkin vielä avata vähän mikä tökkii ja ehkä saan teiltä rakkailta lukijoiltani tukea, vinkkejä ja sitä kautta jäsenneltyä paremmin ajatuksiani.



 ~ Mä en jaksa enää kirjoittaa sohvatyynyistä, kynttilänjaloista tai tulppaaneista. Enkä oikeastaan jaksa niistä lukeakaan. Uskoisin, että aikansa kutakin ja ainakin mä oon nyt nähnyt kaikki maailman sohvatyynyt, jotka mun on pitänyt nähdä.

~ Aika ei näytä riittävän. Uuden työn myötä päivät ovat venyneet ja kun työ on niinkin intensiivistä kuin omani, illalla ei yksinkertaisesti jaksa keskittyä enää mihinkään.

~ Kiireen takia en myöskään ehdi lukea muiden blogeja enkä kommentoimaan. Mielestäni tämä on iso osa bloggaamista ja tuntuu typerältä vain kirjoittaa omaa blogia, muttei lukea muiden.

~ En oikein tiedä mistä enää kirjoittaa. Kaikki aiheet, josta mietin edes kirjoittavani tuntuvat tylsiltä ja liian diipadaapoilta. En myöskään löydä motivaatiota tehdä asetelmia tai siivota jotain kohtaa vain blogikuvia varten.

~ Ajatus siitä, että kirjoittaisin vain kerran viikossa, tuntuu oudolta. Jos aion blogata niin mun mielestä sen tulisi olla säännöllistä eikä tälläista hillumista. Vai olenko vaan tottunut tiettyyn rytmiin ja sen takia uusi tuntuisi vieraalta?

~ Oon iloinen, että pystyn nykyään nauttimaan esim. telkkarin katselusta ilman bloggaamista. Ennen katsoessani ohjelmia edition kuvia, luin muiden blogeja tai kirjoitin omaani. Joten tottakai se on bloggaamisesta pois, kun keskityn muihin asioihin täysillä.

~ En halua käyttää kaikkea vapaa-aikaani bloggaamiseen vaan haluan tehdä muitakin asioita. Niin kuin kaikki bloggarit tietävät, tämä harrastus vie aivan hurjasti aikaa.

Näiden kaikkien angstien jälkeen voisi todeta, että nyt on vain aika sanoa heipat ja myöntää blogiurani olevan ohi. Mutta toisaalta...




~ Haluaisin jakaa niitä satoja ajatuksia ja ideoita, joita päässäni pyörii juuri teidän kanssanne...

~ Haluaisin ottaa kuvia kauniista asetelmista, joita ihailen muiden blogeissa ja instoissa...

~ Ikävöin aivan mielettömästi tätä yhteisöä ja vuorovaikutusta muiden bloggaajien sekä lukijoideni kanssa...

~ Haluaisin käyttää aikaa luovan sisällön tuottamiseen, joka suonissani sykkii...

~ Haluaisin välillä puhua diipadaapaa, koska aina ei jaksa puhua pelkkää asiaa...

~ Haluaisin inspiroida ja inspiroitua...

~ Haluaisin kertoa teille kauniin kuvien kera, että kukkien tappaja on vihdoinkin onnistunut pitämään yhden elossa ja muita pieniä onnistumisia...

~ En ole vielä valmis luopumaan tästä kaikesta...




Niin kuin huomaatte mieleni käy aikamoista myllerrystä ja kuten mainitsin tottakai tämä on täysin luonnollista, kun miettii luopuvansa tärkeästä asiasta. Moni myös sanoo, ettei kannata stressaa tai nyt teet vaan päätöksen tai mieti rauhassa tai bloggaa silloin tällöin tai pidä taukoa, jne. Tiedän kaikkien tarkoittavan vain hyvää ja montaa ohjetta olenkin noudattanut, mutta välillä asiat on helpommin sanottu kuin tehty.




Anyways, tässä ajatuksia, jota ovat pyörineet viime aikoina mielessä. Onko muilla samoja tunteita? Eikä välttämättä juuri bloggaamisesta vaan ihan mistä vaan? Miten olette ratkaisseet asian?


Let's talk.

SHARE:
Blogger Template Created by pipdig